maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kuluttajakansalainen aktiivisena ruokahävikin vähentäjänä

Wastebusters-tutkimusprojektimme nimi virallinen nimi on 'Examining consumer-citizers as active reducers of food waste: Practices, actor-networks, and discourses'. Pitkään nimeen sisältyy tuntemattomampia termejä, joita tulee hieman tarkemmin selittää, jotta niiden merkitys aukeaa. Tässä postauksessa keskitymme käsitteeseen 'consumer-citizen', jonka vakiintunut suomenkielinen vastine on 'kuluttajakansalainen'.

Kuluttajakansalainen on käsitteenä suhteellisen uusi. Käsite tuo yhteen ihmisen roolin sekä kuluttajana että kansalaisena. Täten käsite liittää keskenään myös kuluttamisen ja yhteiskunnan, jotka nähdään usein toisistaan erillään olevina kokonaisuuksina niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessakin. Kuluttamisella ja yhteiskunnalla, samoin kuin kuluttajalla ja kansalaisella, on kuitenkin monia päällekkäisyyksiä ja kytköksiä, mistä syystä niiden tarkastelu toisistaan riippumattomina teemoina jättää huomiotta tärkeitä asioita. Muun muassa eettinen kuluttaminen, boikotointi ja vapaaehtoinen yksinkertaistaminen ovat esimerkkejä kuluttamisesta, joihin kytkeytyy kansalaisuuteen liittyviä tärkeitä elementtejä.

Kuluttajakansalaisten kuluttamista ohjaa altruistinen ajattelu ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kuluttajakansalaisilla on keskeinen rooli kestävässä kuluttamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että kuluttajan asenteiden ja todellisen käyttäytymisen välillä on usein kuilu. Kuluttajilla on usein kestäviä kuluttamisen tapoja kohtaan hyvinkin positiivinen asenne, mutta tämä asenne ei heijastu kulutuskäyttäytymiseen. On esitetty, että kuluttajakansalaisten voimaannuttaminen tarjoaa keinon tämän kuilun poistamiseen.



Kuluttamista on pitkään kuvattu yksilön vapautena tehdä valintoja ja käyttää rahaansa haluamallaan tavalla. Kuluttamisen ja kuluttajan kohdalla on harvemmin puhuttu velvollisuuksista tai vastuista. Kansalaisilla puolestaan on kautta aikain ollut sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Käsite 'kuluttajakansalainen' nostaakin esiin sekä erilaiset vapaudet että velvollisuudet kuluttamiseen liittyen. Koska kuluttajakansalaisilla on vapaus tehdä valintoja, on heillä myös velvollisuus kohdata valinnoista syntyvät seuraukset. Kuluttajan ja kansalaisen roolien ero on häilyvä, eikä niitä mielestämme ole tarkoituksenmukaista nähdä toistaan erillisinä kokonaisuuksina.


Kuluttajakansalainen pyrkii toiminnallaan täyttämään yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä velvollisuuksiaan, mutta samaan aikaan hänellä on vastuu omasta ja mahdollisesti myös perheen/lähipiirin hyvinvoinnista. Jokapäiväisessä elämässä erilaiset velvollisuudet saattavat olla ristiriidassa keskenään. Ruokaan ja sen pois heittämiseen liittyy olennaisesti erilaisia vastuita ja velvollisuuksia, jotka saattavat olla ajoittain ristiriidassa keskenään. Päivämäärän ylittänyt tuote voi vaikuttaa pienten lasten vanhemmista vaaralliselta, joten se heitetään pois esimerkiksi ruokamyrkytyksen pelossa. Ruoka saattaa myös joutua roskiin siitä syystä, että se ei yksinkertaisesti maistu hyvältä. Tutkittaessa ruokahävikkiä on siihen kytköksissä olevat teemat otettava laajassa mittakaavassa huomioon, jotta ongelmaan on mahdollista tarttua.


Pyrimme tutkimusprojektissamme etsimään ratkaisuja ruokahävikkiongelmaan syiden tai syyllistämisen sijaan. Kuluttajakansalaiset ovat tässä keskeisessä asemassa. Ruokahävikin ympärillä kuluttajakansalaisina voidaan pitää esimerkiksi ruokahävikkiä vastustavia ruokabloggaajia, innovatiivisia ruokahävikkiyrittäjiä, ruokahävikkivinkkejä jakavia kokkeja sekä ruokahävikin hallinnasta kiinnostuneita kuluttajia. Tutkimuksemme mielenkiinnon kohteena on se, millä tavoin kuluttajakansalaiset aktiivisesti vähentävät ruokahävikkiä tavallisessa arjessa. Tarkastelemme kuluttajakanlaisten toimia ja toimintaa erilaisten näkökulmien kautta. Näitä näkökulmia ovat kulutuskäytänteet, toimijaverkot ja diskurssit, joita avaamme tarkemmin myöhemmissä blogipäivityksissämme.


Lähteet ja lisälukemista:

Prothero, A., Dobscha, S., Freund, J., Kilbourne, W. E., Luchs, M. G., Ozanne, L. K., & Thøgersen, J. (2011). Sustainable consumption: Opportunities for consumer research and public policy. Journal of Public Policy & Marketing30(1), 31-38.

Trentmann, F. (2007). Citizenship and Consumption. Journal of Consumer Culture, 7(2), 147-158.


- Ulla-Maija

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Tutkimuksen avulla toivoa ympäristöllisiin ongelmiin

Wastebusters-tutkijat Ulla-Maija ja Malla osallistuivat viime viikolla järjestettyyn hopefulNESS 2017 -konferenssiin, joka järjestettiin tänä vuonna sopivasti Tampereen yliopistolla. NESS eli "Nordic Environmental Social Science conference" on järjestetty joka toinen vuosi vuodesta 1993 lähtien. Konferenssi syntyi, kun pohjoismaalaiset yhteiskuntatieteilijät alkoivat olla yhä enemmän kiinnostuneita ympäristöön liittyvistä asioista ja näin syntyi tarve yhteiselle foorumille keskustella aiheesta. Jokaisella NESS-konferenssilla on oma teemansa, ja tänä vuonna teemana oli "hopefulness" eli toivo.

Konferenssi oli jakautunut lukuisiin työryhmiin, joilla oli oma kattoteemansa. Me esitimme tutkimustamme työryhmässä "promoting sustainable food consumption". Esittelimme yhden tutkimuspaperimme, joka keskittyy ruokahävikin vähentämiseen ja sen viestimiseen. Esityksemme otsikkona oli "Making the ugly beautiful: Analysing the aesthetics of food waste in social media". Omassa työryhmässämme oli yhteensä viisi esitystä ja kaikille tutkimuspapereille oli asetettu oma opponentti/keskusteluttaja, joka avasi keskustelun haluamallaan tavalla esityksen jälkeen. Työryhmä päättyi yhteiseen keskusteluun siitä, kuinka kestävää ruoan kuluttamista voidaan edistää.

How to promote sustainable food consumption?

Oma esityksemme oli konferenssin ensimmäisenä päivänä tiistaina, joten loppuajan saimmekin nauttia muiden esityksistä eri työryhmissä. Kuulimme mielenkiintoisia presentaatioita muun muassa kiertotaloudesta, energiantuotannosta, kuluttaja-tuottajista ja ruoan tuotannosta. Kaikissa työryhmissä vallitsi "tekemisen meininki" ja tutkijat kommentoivat toistensa töitä erittäin ahkerasti ja rakentavasti. Työryhmien lisäksi joka päivä oli myös kaikille osallistujille tarkoitettuja luentoja. Erityisen mielenkiintoisen luennon piti Josephine Mylan Manchesterin yliopiston Kestävän kulutuksen instituutista. Aiheesta kiinnostui myös Ylen uutistoimittaja, joka kirjoitti tutkijasta ja hänen luentonsa aiheesta artikkelin, joka on luettavissa täältä.

Pitkien päivien jälkeen konferensseissa järjestetään iltaisin erilaista ohjelmaa. NESSin ensimmäisenä päivänä iltatilaisuus järjestettiin museokeskus Vapriikissa, jossa sai myös kierrellä näyttelyissä ruokailun jälkeen. Me päätimme kiertää vaihtuvan näyttelyn "Kielletty kaupunki" (suosittelemme muuten lämpimästi Vapriikkia kaikille Tampereella vieraileville). Toisena päivänä puolestaan konferenssiporukka hyppäsi Laukontorilta laivoihin kohti Viikinsaarta. Viikinsaaren ravintolassa oli tarjolla päätösillallinen ja ilta huipentui Pekko Käpin yhtyeen musiikkiesitykseen. Vaikka konferenssi järjestettiinkin Tampereella, myös me tamperelaiset saimme kokea hauskoja arjesta poikkeavia elämyksiä konffan ansiosta. Säiden puolesta kävi myös erittäin hyvä tuuri - konferenssin osallistujat saivat nimittäin nauttia auringonpaisteesta niin tiistai-iltana Vapriikissa kuin keskiviikkonakin Viikinsaaressa. Vasta virallisena konferenssin päätöspäivänä torstaina alkoi hieman sataa.

Malla ja Ulla-Maija Vapriikissa
Ulla-Maija, Malla ja Anna - kaikilla hymy herkässä mukavan konferenssipäivän jälkeen 

Kaiken kaikkiaan konferenssista jäi todella hyvä fiilis. Mukaan tarttui monta insipiroivaa ajatusta ja ideaa, ja saimme myös hyviä eväitä oman tutkimuksemme edistämiseen!


- Ulla-Maija ja Malla