keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Ei yksi pääsky kesää tee... vai tekeekö?

Esittelyssä Selina Juul ja Stop Spild af Mad -järjestö
Tutkimusprojektimme nimessä on sana 'kuluttajakansalainen'. Tämä viittaa paitsi siihen, että keskitymme tutkimuksessamme kuluttajiin, myös siihen, että toivomme kuluttajien kokevan vastuuta omista tekemisistään ja tässä tapauksessa aktiivisesti pyrkivän vähentämään omaa ja kotitaloutensa ruokahävikkiä. Muutos kun lähtee yksittäisistä kuluttajista ja kotitalouksista. Jotkut ihmiset ovat kuitenkin ottaneet sydämen asiakseen taistella hieman laajemmin ruokahävikkiä vastaan, ja haluammekin esitellä heistä muutaman. Juttusarjan aloittaa Selina Juul.
Selina Juul muutti 13-vuotiaana Venäjältä Tanskaan ja oli pöyristynyt siitä, miten paljon Tanskassa ruokaa heitetään roskiin. 15 vuotta myöhemmin, vuonna 2008, Selina perusti Tanskaan kansalaisjärjestön nimeltä Stop Spild af Mad, jonka tavoitteena on ruokahävikin minimointi. Stop Spild af Mad -järjestön tarina alkoi pienenä Facebook-ryhmänä, mutta nykyään se on Tanskan suurin ruokahävikkiin keskittyvä kansalaisjärjestö. Järjestö tekee aktiivisesti yhteistyötä eri tahojen kanssa paitsi kansallisesti, myös kansainvälisesti mm. EU:n ja YK:n kanssa.

Järjestö pyrkii lisäämään tietoisuutta ruokahävikistä järjestämällä kampanjoita, kannustamalla lehdistöä ja muuta mediaa kirjoittamaan aiheesta ja innostamalla yleisöä keskusteluun ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Järjestön ideana on toimia 'kuluttajilta kuluttajille', kannustaen kuluttajia itse olemaan aloitteellisia oman ruokahävikkinsä vähentämisessä. He ovat antaneet kuluttajille vinkkejä esimerkiksi siitä, miten kokata ruoantähteistä, miten tehdä ruokaostoksia järkevästi tai miten voi lahjoittaa ylijäänyttä ruokaa kodittomien asuntoloille.

Tässä lisää konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä Selinan perustama organisaatio on tehnyt:
  • Selina on toimittanut ruokakirjan 'Stop spild af mad', joka sisältää tanskalaisten huippukokkien kehittämiä reseptejä ruoantähteistä kokkaamiseen.
  • Järjestön kautta ravintolat, kahvilat ja suurkeittiöt voivat tilata itselleen ilmaisia 'goodie bägejä', joissa kuluttajat voivat ottaa mukaan ravintola-annoksestaan ylijäänyttä ruokaa.   
  • Järjestö on laatinut kouluille opetusmateriaalia ruokahävikkiin liittyen.
  • Järjestö on aktivoinut monia ruokakauppoja ruokahävikin vähentämiseen. He ovat tehneet yhteistyötä mm. tanskalaisen Rema 1000 -ruokakauppaketjun kanssa, joka esimerkiksi vaihtoi kaikki paljousalennukset (osta 3, maksa 2 jne.) yksittäisten tuotteiden alennuksiin.

Tanskassa ruokahävikin määrää onkin onnistuttu pienentämään noin 25 prosentilla viimeisten viiden vuoden aikana, varmasti osittain Stop Spild af Mad -järjestön toiminnan ansiosta.
Järjestö toimii täysin vapaaehtoisvoimin, tuhansien kuluttajien yhteisprojektina. Selina toimii edelleen vapaaehtoisena työntekijänä organisaatiossa noin 40 tuntia viikossa.

Selina on kysytty puhuja eri tilaisuuksiin ja hän myös aktiivisesti kirjoittaa ruokahävikistä lehtiin sekä Tanskassa että muualla. Hänellä on mm. oma ruokahävikkiin keskittyvä bloginsa Huffington Postissa. Alla olevassa TEDx-puheenvuorossa viime vuodelta Selina antaa runsaasti vinkkejä siihen, miten me kaikki voimme omassa arjessamme vähentää ruokahävikkiä.  


- Nina

torstai 27. huhtikuuta 2017

Kokkauskurssin antia ja hävikkipohdintaa


Osallistuin tutkimusmielessä 7.12.2016 Tampereen yliopiston ruokapiirin, eli Tampiiri ry:n, järjestämälle jouluruokakurssille. Tässä yhteydessä ”tutkimusmielessä” tarkoittaa sitä, että seurasin osallistujien kokkauspuuhia ja aina sopivan hetken tullen jututin heitä vapaamuotoisesti ruokaan, ruoanlaittoon ja ruokahävikkiin liittyen.

Kokkauskurssin opettajana toimi ruokakirjailija Päivi Mattila, joka on tunnetaan mm. Härkäpapua sarvista -kasvisruokakirjan kirjoittajana. Kirjassa tehdään kasvisruokaa suosien lähituotantoa, ja samaa teemaa noudatettiin myös tällä jouluruokakurssilla. Kurssilla valmistettiin mm. vaniljatoffeeta kaurakermasta, seitanpaistia joulupöytään ja tyrni-lakritsijäätelöä. Uudet ja monipuoliset raaka-aineet, niiden käyttö ja jatkohyödyntäminen avasivat antoisaa keskustelua ruokahävikkiteemalle. Tiivistän tässä kirjoituksessa kokkauskurssin antia eli muutamia keskeisiä näkökohtia ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyen.

Mitä on hävikki?
Ruokahävikistä puhuminen alkaa, tai päätyy, lähes aina kysymykseen, että mitä on hävikki.
  • Hävikki on pilalle mennyttä ruokaa.
Hävikin määrittämiseen ei ole yksiselitteistä näkemystä. Hävikiksi voidaan esimerkiksi määrittää syystä tai toisesta poisheitetty ruoka, joka on tai on ollut syömäkelpoista (lisää aiheesta Saa syödä! -sivustolta). Tämä puolestaan herättää kysymyksen, että mikä on syömäkelpoista ruokaa. Mitä voi syödä parasta ennen -päiväyksen ylityttyä? Päänvaivaa voivat myös aiheuttaa periaatteessa syömäkelpoiset ruoka-aineet, kuten juuresten kuoret tai herneenpalot, sillä vaikka niitä voidaan syödä, niitä harvemmin käytetään esimerkiksi ruokaohjeissa.
  • Hävikki on tottumuskysymys.
Hävikin määrittäminen liittyy myös omiin ruokaan liittyviin käsityksiin ja tottumuksiin. Ruoka-aineita monipuolisesti käyttämään tottuneelle esimerkiksi kukkakaalin lehtien poisheittäminen voi olla iso kynnys, kun taas monet irrottavat ne jo kaupassa.

Milloin hävikkiä syntyy tai ei synny?
  • Hävikkiä syntyy, kun arki ei suju suunnitelmien mukaan.
Osallistujat kertoivat olevansa tietoisia hävikistä ja pyrkivänsä suunnittelulla ja ruoka-aineiden joustavalla soveltamisella vähentämään hävikin syntyä. Hävikin kannalta haastavimmiksi koettiin tilanteet, joissa arkirytmi rikkoutuu. Esimerkiksi kiireessä jääkaappiin saattaa unohtua jotain, juhlissa tarjoiluiden mitoitus voi olla haastavaa ja joskus yksinkertaisesti ruoanlaitto epäonnistuu täysin.
  • Hävikkiä ei synny, kun ennakoi ja vie ylimääräiset ruoat muille.
Yksi tehokkaimmista keinoista hävikin estämiseksi on ennakointi. Aina ennakointi ei onnistu suunnitelmien mukaisesti (kuten kuvattu yllä), ja silloin hävikkiä voi parhaiten vähentää viemällä ylimääräiset ruoat muille. Suomessa kotiruoan jakaminen saatikka myyminen on (vielä) vähäistä tai jopa mahdotonta, mutta esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on otettu käyttöön kaikkien yhteisiä jääkaappeja, joihin alueen asukkaat voivat viedä ylimääräiset elintarvikkeensa muiden käytettäväksi. Kurssilla hävikkiä kuvattiin myös ”tunneasiana” tarkoittaen sitä, että hävikin syntyminen koetaan epäonnistumisena riippumatta hävikin taloudellisen tai ympäristöllisen vaikutuksen suuruudesta. Keskusteluissa mainittiin myös, että joskus kokonaisuuden kannalta mietityttää onko hävikin äärimmäinen välttely järkevää.

Kokonaisuudessaan Wastebusters-tutkimusprojektin kannalta kokkauskurssi oli erittäin antoisa. Saimme näistä keskusteluista monia uusia näkökulmia projektille ja hyviä ideoita projektiin suunnitelluille työpajoille. Lisäksi osallistujat olivat halukkaita osallistumaan tutkimusprojektiin haastateltavina, joten näihin näkökulmiin pääsemme syventymään toden teolla tulevaisuudessa!

Lisää aiheesta: 



- Anna

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Motivaatiota ruokahävikin vähentämiseen!

Ruokahävikkitutkijoiden keskiviikkoaamu lähti tänä aamuna mahtavasti käyntiin tällä Twitterin kautta bongatulla videolla:


"I talk for hours and hours
about how you have the power
to ignore some expiration dates
And if your fridge is too cold,
then food can grow old
a little faster than you'd like"

Mahtavaa ruokahävikitöntä keskiviikkoa!

- Malla ja Ulla-Maija

P.S. Löydät Wastebustersin nyt myös Twitteristä nimimerkillä "WastebustersFIN"