Osallistuin tutkimusmielessä 7.12.2016 Tampereen yliopiston
ruokapiirin, eli
Tampiiri ry:n, järjestämälle jouluruokakurssille. Tässä yhteydessä
”tutkimusmielessä” tarkoittaa sitä, että seurasin osallistujien kokkauspuuhia
ja aina sopivan hetken tullen jututin heitä vapaamuotoisesti ruokaan,
ruoanlaittoon ja ruokahävikkiin liittyen.
Kokkauskurssin opettajana toimi ruokakirjailija Päivi
Mattila, joka on tunnetaan mm.
Härkäpapua sarvista -kasvisruokakirjan
kirjoittajana. Kirjassa tehdään kasvisruokaa suosien lähituotantoa, ja samaa
teemaa noudatettiin myös tällä jouluruokakurssilla. Kurssilla valmistettiin mm.
vaniljatoffeeta kaurakermasta, seitanpaistia joulupöytään ja
tyrni-lakritsijäätelöä. Uudet ja monipuoliset raaka-aineet, niiden käyttö ja
jatkohyödyntäminen avasivat antoisaa keskustelua ruokahävikkiteemalle.
Tiivistän tässä kirjoituksessa kokkauskurssin antia eli muutamia keskeisiä
näkökohtia ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyen.
Mitä on hävikki?
Ruokahävikistä puhuminen alkaa, tai päätyy, lähes aina kysymykseen,
että mitä on hävikki.
- Hävikki on pilalle mennyttä ruokaa.
Hävikin määrittämiseen ei ole yksiselitteistä näkemystä. Hävikiksi
voidaan esimerkiksi määrittää syystä tai toisesta poisheitetty ruoka, joka on
tai on ollut syömäkelpoista (lisää aiheesta
Saa syödä! -sivustolta).
Tämä puolestaan herättää kysymyksen, että mikä on syömäkelpoista ruokaa. Mitä
voi syödä parasta ennen -päiväyksen ylityttyä? Päänvaivaa voivat myös aiheuttaa
periaatteessa syömäkelpoiset ruoka-aineet, kuten juuresten kuoret tai
herneenpalot, sillä vaikka niitä voidaan syödä, niitä harvemmin käytetään
esimerkiksi ruokaohjeissa.
- Hävikki on tottumuskysymys.
Hävikin määrittäminen liittyy myös omiin ruokaan liittyviin
käsityksiin ja tottumuksiin. Ruoka-aineita monipuolisesti käyttämään
tottuneelle esimerkiksi kukkakaalin lehtien poisheittäminen voi olla iso
kynnys, kun taas monet irrottavat ne jo kaupassa.
Milloin hävikkiä
syntyy tai ei synny?
- Hävikkiä syntyy, kun arki ei suju suunnitelmien
mukaan.
Osallistujat kertoivat olevansa tietoisia hävikistä ja
pyrkivänsä suunnittelulla ja ruoka-aineiden joustavalla soveltamisella
vähentämään hävikin syntyä. Hävikin kannalta haastavimmiksi koettiin tilanteet,
joissa arkirytmi rikkoutuu. Esimerkiksi kiireessä jääkaappiin saattaa unohtua
jotain, juhlissa tarjoiluiden mitoitus voi olla haastavaa ja joskus
yksinkertaisesti ruoanlaitto epäonnistuu täysin.
- Hävikkiä ei synny, kun ennakoi ja vie
ylimääräiset ruoat muille.
Yksi tehokkaimmista keinoista hävikin estämiseksi on
ennakointi. Aina ennakointi ei onnistu suunnitelmien mukaisesti (kuten kuvattu
yllä), ja silloin hävikkiä voi parhaiten vähentää viemällä ylimääräiset ruoat
muille. Suomessa kotiruoan jakaminen saatikka myyminen on (vielä) vähäistä tai
jopa mahdotonta, mutta esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on otettu käyttöön kaikkien
yhteisiä
jääkaappeja,
joihin alueen asukkaat voivat viedä ylimääräiset elintarvikkeensa muiden
käytettäväksi. Kurssilla hävikkiä kuvattiin myös ”tunneasiana” tarkoittaen
sitä, että hävikin syntyminen koetaan epäonnistumisena riippumatta hävikin
taloudellisen tai ympäristöllisen vaikutuksen suuruudesta. Keskusteluissa
mainittiin myös, että joskus kokonaisuuden kannalta mietityttää onko hävikin
äärimmäinen välttely järkevää.
Kokonaisuudessaan Wastebusters-tutkimusprojektin kannalta
kokkauskurssi oli erittäin antoisa. Saimme näistä keskusteluista monia uusia
näkökulmia projektille ja hyviä ideoita projektiin suunnitelluille työpajoille.
Lisäksi osallistujat olivat halukkaita osallistumaan tutkimusprojektiin
haastateltavina, joten näihin näkökulmiin pääsemme syventymään toden teolla
tulevaisuudessa!
Lisää aiheesta:
- Anna
