perjantai 29. syyskuuta 2017

Asiantuntijapaneelin teemoja

Taistelu hävikkiä vastaan -paneelin (14.9.) keskustelussa käsiteltiin monia tärkeitä ja mielenkiintoisia teemoja liittyen ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen. Tämä postaus avaa näistä teemoista muutamia.






Kukkakaalitalkoita, sinkkubanaaneja ja trendikkäitä ravintoloita 
Keskustelussa nousi esiin myös meidänkin tutkimuksessa keskiöön nostettu positiivinen näkökulma ruokahävikin vähentämiseen. Paneelissa esiteltiin monenlaisia tähän liittyviä ilmiöitä. SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen ja väitöskirjatutkija Lotta Alhonnoro kertoivat viime aikaisesta kampanjasta "kukkakaalitalkoot". Kampanja lähti liikkeelle siitä, että kukkakaalit kypsyivät huonon satokauden vuoksi samaan aikaan ja maanviljelijät aikoivat jättää osan sadosta korjaamatta, koska mikään jälleenmyyjä ei ostaisi niin paljon kukkakaalia kerralla. Tämä synnytti kuluttajien ja muiden toimijoiden yhteisen some-kampanjan, jossa jaettiin vinkkejä kukkakaalien hyödyntämiseksi. Kukkakaalitalkoihin osallistuttiin siis paitsi ruokahävikin vähentämisen, myös yhteisöllisyyden ja hyvän tekemisen vuoksi.

Yksi keino muuttaa ruokahävikkiin liittyvää negatiivista kaikua on korostaa positiivisia puolia esimerkiksi uusien nimien avulla. Sillä, että tertuista revityt yksittäiset banaanit nimetään sinkkubanaaneiksi ja käyrät kurkut tuodaan kauppoihin "sympaattisina käyrinä kurkkuina", saattaa olla suurikin vaikutus siihen, kuinka tällaisiin tuotteisiin suhtaudutaan. Johanna Kohvakan Waste to Taste -hankkeen perustamassa hävikkiruokaravintola Loopissa puolestaan kauppojen ylijäämäruoasta tehdään herkullista ja esteettistä. Kohvakka sanoikin, etteivät asiakkaat aina pysty ymmärtämään, miten jokin niin kauniin näköinen ja hyvänmakuinen voi olla hävikkiä jollekin toiselle.

Haastoimmekin asiantuntijapaneeliin osallistujat miettämään, onko ruokahävikin vähentäminen trendikästä. Osallistujien mielestä oli hienoa, että ruokahävikkiin on löytynyt uusia, trendikkäitä tulokulmia. Yhteinen konsensus paneelissa oli kuitenkin se, että optimaalisimmassa tilanteessa ruokahävikin vähentäminen olisi osa kuluttajien arkea eikä vain ohimenevä villitys  Lea Rankisen sanoin: "Toivon, että ruokahävikin vähentämisestä tulisi trendin sijaan pysyvä käytäntö".

Ruokahävikki ja erilaiset kuluttajat
Harri Helin esitteli asiantuntijapaneelissa Ekokumppanien toteuttamaa ruokahävikkikampanjaa päiväkodeissa. Samoin Lea Rankinen kertoi yläkoulujen kotitaloustunneilla toteutetuista hävikkibattleista, joissa oppilaat loihtivat herkkuruokaa S-ryhmän kaupoista saaduista lahjoituksista. Harri Helin nosti keskustelussa esiin, että ruokahävikistä kertominen voi olla lasten ja nuorten kohdalla myös haastavaa. Jos korostetaan, että ruoan pois heittäminen on erittäin huono asia, saattaa olla, etteivät kaikki lapset uskalla ottaa ruokaa kunnolla. Tämä puolestaan johtaa siihen, että lapset ovat nälkäisiä ja lautashävikki siirtyy tarjoiluhävikkiin, koska ruokaa kuitenkin valmistetaan tietyn mallin mukaan.

Kampanjoiden toteuttaminen päiväkodeissa ja kouluissa herätteli ajattelemaan, kuinka tärkeää ruokahävikin esiintuominen onkaan jo varhaisessa vaiheessa. Päiväkoti- ja kouluikäiset lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden kuluttajia, joiden suhtautumisella ruokahävikkiin on äärimmäisen suuri vaikutus tulevaisuuden hävikkitilanteeseen.

YK:n ja EU:n asettamat tavoitteet
Sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet että EU:n kestävän kehityksen strategia pitävät sisällään tavoitteen puolittaa ruokahävikin määrä vuoteen 2030 mennessä. Suomessa ei ole toistaisesti asetettu omia määrällisiä tavoitteita ruokahävikin vähentämisen suhteen, vaikka ruokahävikkiä onkin käsitelty useamman kerran myös eduskunnassa. Juha-Matti Katajajuuri nosti kuitenkin esiin, että esimerkiksi EU:n asettamat tavoitteet sitovat myös Suomea EU:n jäsenvaltiona. Ruokahävikin vähentäminen ei ole siis vain ihailtava suunnitelma, vaan ruokahävikin on oikeasti pienennyttävä, jotta tavoitteet saavutetaan.

Kun keskusteltiin siitä, kuinka tavoitteet saadaan toteutumaan ja ruokahävikki todella pienenemään, keskustelussa korostui yhteistyön merkitys. Uudet, innovatiiviset ratkaisut ruokahävikin vähentämiseksi lähes poikkeuksetta edellyttävät yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Vastuuta ei siis voida sälyttää yhden toimijan harteille, vaan taistelu ruokahävikkiä vastaan käydään yhdessä.

Nämä teemat ovat vain muutamia poimintoja asiantuntijapaneelin keskustelusta. Keskustelu antoi paitsi paljon uutta ajateltavaa, mutta myös potentiaalisia aiheita tutkimusta varten!

-Ulla-Maija

torstai 21. syyskuuta 2017

Taistelu ruokahävikkiä vastaan -seminaari 14.9.2017 – asiantuntijapanelistien esittely

Järjestimme viime viikolla 14.9. "Taistelu ruokahävikkiä vastaan" -seminaarin Tampereen yliopistolla. Seminaarissa asiantuntijoista koottu paneeli ja yleisö keskustelivat ruokahävikistä ja sen vähentämisestä. Olimme kutsuneet paneeliin asiantuntijoita eri aloilta ja iloksemme saimme kokoon erittäin vakuuttavan asiantuntijapaneelin. Paneeliin osallistui yhteensä seitsemän asiantuntijaa: Lotta Alhonnoro, Harri Helin, Juha-Matti Katajajuuri, Johanna Kohvakka, Sara Korhonen, Marja Kuuteri sekä Lea Rankinen. Tässä blogi-postauksessa esittelemme seminaarin asiantuntijapaneelin ja miten asiantuntijat liittyvät taisteluun ruokahävikkiä vastaan.

Seminaari käynnistyi asiaankuuluvalla tavalla. Osallistujille oli tarjolla hävikkiherkkuja, jotka saimme K-Supermarket Länsiportista. "Pelasta pulla" -operaatio onnistui täydellisesti, sillä seminaarin päätteeksi jäljellä oli ainoastaan puolikas berliininmunkki (ja sekin katosi nopeasti paneelin järjestäjien suihin).

Yön yli levänneet leivonnaiset katosivat nopeasti kahvipöydästä

Asiantuntijapaneelin tutkijakaartia edustivat väitöskirjatutkija Lotta Alhonnoro Vaasan yliopistosta ja erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta. Lotta Alhonnoro tarkastelee väitöskirjassaan ruokahävikkiä käytänteiden näkökulmasta. Alhonnoro keskittyy tutkimuksessaan erityisesti leipomotuotteiden matkaan ruoasta hävikiksi. Juha-Matti Katajajuuri puolestaan tutkii ruokahävikkiä LUKEssa ja on tutkimuksissaan syventynyt kestävään, vastuulliseen ja resurssitehokkaaseen ruoan tuotantoon ja kulutukseen sekä ruokajärjestelmän kiertotalouteen ja hävikkiin. Katajajuuri kollegoineen on julkaissut tutkimuksia muun muassa ruokahävikin konkreettisista tasoista Suomessa.

Yksi paneeliin osallistuvista asiantuntijoista oli Nordic Business Reportinkin listauksessa Pohjois-Euroopan 20 vastuullisimman johtajan joukkoon valittu SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen. SOK on viime aikoina ottanut eri tavoin kantaa ruokahävikkiin ja lanseerannut uusia tapoja vähentää hävikkiä esimerkiksi korotettujen ilta-alennusten avulla.

Käytännön toimia hävikin vähentämiseksi paneelissa esittelivät myös Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri ja projektipäällikkö Harri Helin Ekokumppaneilta. Marttajärjestö on toiminut Suomessa jo 118 vuoden ajan ja antaa kotitalousneuvontaa edistääkseen kotien ja perheiden hyvinvointia sekä kotitalouden arvostamista. Marttojen verkkosivuilta löytyy paljon tietoa myös hävikin vähentämisestä. Pirkanmaalla toimiva Ekokumppanit Oy tarjoaa erilaisia palveluita, joilla edistetään kestävää kehitystä. Ruokahävikkiin liittyen Ekokumppanit on järjestänyt erilaisia kampanjoita, esimerkiksi avoimen puurotarjoilun viljamyllyn tarjoamista hävikkileseistä.

Asiantuntijat vasemmalta oikealle: Lea Rankinen, Marja Kuuteri, Sara Korhonen, Johanna Kohvakka, Juha-Matti Katajajuuri, Harri Helin ja Lotta Alhonnoro

Paneelissa uudenlaista liiketoiminnallista näkökulmaa hävikkiin toivat WeFood-projektikoordinaattori Sara Korhonen Kirkon Ulkomaanavusta sekä hankejohtaja Johanna Kohvakka From Waste To Taste-hankkeesta. Kirkon Ulkomaanavulla on parhaillaan käynnissä joukkorahoituskampanja Suomen ensimmäistä ruokahävikkikivijalkakauppaa varten. Vapaaehtoistyön pohjalta toimiva kauppa myisi muuten hävikkiin meneviä ruokatuotteita alennuksella ja tuotto ohjattaisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin. Johanna Kohvakan edustama From Waste to Taste -kiertotaloushanke puolestaan taistelee ilmastonmuutosta ja ruokahävikkiä vastaan. Hanke on esimerkiksi perustanut viime vuonna Suomeen ensimmäisen hävikkiruokaravintolan, Ravintola Loopin. Hankkeen puitteissa on juuri alettu tehdä myös hävikkileivästä olutta. 

Seminaarissa nousi esiin ruokahävikin moniulotteinen luonne ja asiantuntijat toivat monenlaisia näkökulmia mukaan keskusteluun. Myös yleisöstä esitettiin kysymyksiä ja kommentteja. Seminaarissa keskusteltiin paljon siitä, mitä ruokahävikki todellisuudessa on, miten sitä voidaan vähentää ja esiteltiin myös monenlaisia konkreettisia tapoja ruokahävikin vähentämiseksi. Palaamme seuraavassa postauksessa paneelikeskustelun eri teemoihin, joiden käsittely ansaitsee ehdottomasti oman kirjoituksensa.

Lämpimästi vielä kiitoksia kaikille seminaariin osallistuneille – niin panelisteille kuin yleisöllekin!

– Ulla-Maija

perjantai 8. syyskuuta 2017

Johtajuussymposiumin seminaarissa keskusteltiin ruoan tulevaisuudesta


Osallistuin tällä viikolla Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun järjestämään seminaariin "How to lead a food (r)evolution?". Paneelikeskustelu pidettiin Johtajuussymposium -tapahtuman yhteydessä. Itseni lisäksi paneeliin osallistuivat Nyhtökauran “äitikaksikosta” Maija Itkonen, dosentti tutkijatohtori Markus Vinnari (Tampereen yliopisto), europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, SOK:n tuoretuotteiden valikoimajohtaja Antti Oksa sekä ResQ Club Oy:n aluejohtaja Joonas Kaski.
Kuvan lähde: Johtamissymposiumin Facebook-sivut
Keskustelimme seminaarissa ruokajärjestelmän haasteista ja tulevaisuuden trendeistä sekä siitä, mitä tarvitaan, jotta ruokajärjestelmää voitaisiin muuttaa kestävämmäksi. Maija Itkonen korosti omassa puheenvuorossaan mm. menestyvissä ruokainnovaatioissa tarvittavaa design-ajattelua, teknologian roolia, globaalia mittakaavaa ja sitä, että innovaation pitää todellakin olla jotakin uutta ja ainutlaatuista. Pelkkä uusi tuote tai brändi ei vielä riitä ruokainnovaatioksi, vaikka markkinointiviestinnän roolia ei omasta mielestäni voikaan vähätellä. Itkosen puheenvuorosta kävi myös ilmi, että Nyhtökaura suunniteltiin jo lähtökohtaisesti helpoksi vaihtoehdoksi kuluttajalle valita ja käyttää osana ruoanlaittoa. Tämä näkökulma tuli esiin myöhemminkin keskustelussa ja on mielestäni erittäin tärkeä. Pyrittäessä muuttamaan kulutuskäytänteitä vastuullisemmaksi on aina otettava huomioon, että suurin osa kuluttajan arjesta on rutiininomaista ja usein toistuvaa toimintaa, jossa tietoisten valintojen osuus on pieni. Kiireen, arjen ajanhallinnan ja erilaisten kuluttamiseen kohdistuvien normien ristipaineessa kuluttajat omaksuvat uusia tuotteita ja käytänteitä vain, jos se on tehty heille helpoksi. Kuluttajien asenteiden muuttaminen ei ole siten riittävän vaikuttava keino muuttaa kulutuskäyttäytymistä vastuullisemmaksi.
Markus Vinnari nosti omassa puheenvuorossaan keskeisimmäksi ruokaan vaikuttavaksi trendiksi ilmastonmuutoksen vaikutukset ja ympäristönäkökulman. Vinnarin mukaan kasvispohjaiseen ruokavalioon siirtyminen on yksi keskeisimmistä ympäristöteoista yksilötasolla (esimerkiksi autoilusta luopumisen ja lentomatkustamisen välttämisen ohella). Ruokahävikin vähentäminen sen sijaan sijoittuu vaikutukseltaan vähäisemmäksi keinoksi. (Katso myös Sitra:n 100 fiksua arjen tekoa )
On varmasti totta, että kasvisruokavalioon siirtyminen on erittäin vaikuttava keino vähentää omaa henkilökohtaista hiilijalanjälkeään. Jo pelkkä lihansyönnin vähentäminen on tärkeä tavoite. Ruokahävikki on tutkimusryhmämme näkökulmasta konkreettinen ja ainakin osittain ratkaistavissa oleva haaste, johon pitää tarttua. Hävikin vähentäminen ei ole tärkeää ainoastaan ympäristönäkökulmasta, vaan myös taloudellisesti, sosiaalisesti ja eettisesti. On kestämätöntä, että syömäkelpoista ruokaa haaskataan. Ruoan valmistamiseen, logistiikkaan ja jakeluun sitoutuneet kustannukset ovat myös merkittäviä. Ne menevät täysin hukkaan, jos ruoka päätyy roskiin. Ruokahävikin vähentäminen on myös kuluttajalle motivoivaa, jos sitä kautta säästyy rahaa. Hävikin vähentämisen keinot arjessa liittyvät esimerkiksi ostosten suunnitteluun ja ajanhallintaan, jotka ovat lyhyellä tähtäimellä suhteellisen helposti omaksuttavia ja sisältävät vähäisiä uhrauksia. Nämä keinot vaativat kuluttajalta myös vähemmän tiedollista perehtymistä kasvisruokavalioon siirtymiseen verrattuna.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen nosti puheenvuorossaan keskeiseksi tavoitteeksi yhtenäisen ruokapolitiikan rakentamisen. Ruokaan liittyvät asiat käsitellään tällä hetkellä hyvin hajanaisesti politiikassa. Pietikäisen mukaan ruokajärjestelmää kehitettäessä on tärkeää muistaa tavoite: ruoan pitää olla sekä ekologisesti että eettisesti kestävää, hyvänmakuista ja riittävän edullista.
Keskustelussa tuli esiin myös ruoan arvostamisen lisääminen ja tästä panelistit olivat yhtä mieltä. Vähintään yhtä tärkeää on tutkimusprojektimme näkökulmasta myös ruokaan ja syömiseen liittyvien positiivisten merkitysten korostaminen. Syyllistäminen ja moralisointi eivät motivoi kuluttajaa muuttamaan toimintaansa. Sen sijaan tarvitaan positiivisia merkityksiä: hävikin vähentäminen voi olla trendikästä, hauskaa, luovaa ja yhteisöllistä!
On myös tärkeää, että kaikkea vastuuta ei kaadeta kuluttajan niskaan. Vastuullisemman ruokajärjestelmän luomisessa eri toimijoiden, kuten kaupan alan ja muiden yritysten, kolmannen sektorin organisaatioiden ja poliittisten toimijoiden yhteistyö on tärkeää. Yksilöt eivät pysty saamaan muutosta aikaan, vaikka mielipidejohtajien, kuten ruokabloggaajien esimerkki on tutkimusaineistossammekin merkittävässä roolissa. Kaiken kaikkiaan keskustelu Johtajuussymposiumissa oli erittäin virkistävää ja inspiroivaa ja toivottavasti saamme kertoa tutkimusprojektin tuloksista jatkossakin tämän kaltaisilla foorumeilla.



-Elina