tiistai 23. tammikuuta 2018

Ympäristöeettinen toiminta arjen jätekäytännöissä

Olen tutkinut piakkoin valmistuvassa pro gradu -tutkielmassani "Arkinen jäte. Moraalin ja toiminnan yhteenkietoutuminen kodin jätekäytännöissä" moraalin ja vastuun kysymyksiä jätteeseen liittyvissä arkisissa käytännöissä. Lähestyin aihetta jätepäiväkirjojen avulla, jotka keräsin kahdestatoista kotitaloudesta. Lisäksi tein viisi jätepäiväkirjoja täydentävää haastattelua. Tutkielmani keskeisimpiä tuloksia ovat, että kierrätykseen liittyvien sääntöjen noudattaminen, ympäristönsuojelu ja oman kodin järjestyksestä huolehtiminen ovat keskeisiä moraalisia päämääriä päivittäisessä jätteeseen liittyvässä toiminnassa.

Pohdin tässä kirjoituksessa arkisten jätekäytäntöjen merkitystä ympäristönsuojelun kannalta. Arkinen ja rutinoitunut kotona tapahtuva kierrätys ja päivittäisten kulutusvalintojen tekeminen on graduni osallistujille keskeisessä roolissa ympäristön kannalta eettisen toimijuuden muodostamisessa. Tämä havainto osoittaa, että päällepäin arkisilta, tylsiltä ja itsestään selviltä vaikuttavat käytännöt ̶   joihin päivittäinen toiminta jätteen kanssa kotona lukeutuu ̶  voivat itse asiassa olla yksilöille hyvin merkityksellisiä poliittisia valintoja, joilla tavoitellaan ympäristönsuojelua moraalisena päämääränä. Tutkielmani osallistujat toivat toistuvasti esille, että kierrättäminen on heille päivittäistä ympäristön hyvinvointiin tähtäävää vaikuttamistyötä.


Aineistostani kävi kuitenkin myös ilmi, että vaikka kierrätystä pidetään tärkeänä käytäntönä ympäristöeettisen toimijuuden kannalta, se ei aina syystä tai toisesta toteudu osallistujien mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän saattaa vaikuttaa esimerkiksi kiire tai se, että kierrätysastiat sijaitsevat liian kaukana. Kierrätyksen laiminlyöminen herätti tutkielman osallistujissa poikkeuksetta syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Syyllisyys kumpusi toisin sanoen ympäristönsuojeluun liittyvien moraalisten päämäärien ja oman toiminnan välisestä koetusta ristiriidasta.


Tutkielmani tuloksiin nojaten ehdotan lopuksi, että kierrätyksen sääntöjen seuraamisen rinnalla voisimme pyrkiä etsimään iloa ja luovuutta ruokkivia tapoja olla jätteen kanssa. Aineistossani tällainen ilo kumpusi muun muassa omista ylijäämämateriaaleista toteutettavien askartelutöiden tekemisestä tai oman kompostin multaan istutetun kasvimaan hoitamisesta. Tutkielmassani esitän Gay Hawkinsiin (2006) viitaten, että yksioikoisen syyllisyyden tuntemisen sijaan tällainen ilo ja luovuus voisivat rakentaa uudenlaisia mahdollisuuksia eettisen luontosuhteen ja ympäristöeettisen toimijuuden muodostamiselle.

 - Taru Lehtokunnas

torstai 21. joulukuuta 2017

Konferenssikuulumisia / Arvon luominen ruokahävikistä


Osallistuin Annan kanssa 30.11.-1.12.2017 New Delhissä, Intiassa, pidettyyn kansainväliseen konferenssiin (International Conference on Management Cases 2017, ICMC). Esittelimme tekemäämme tutkimuspaperia “Creating Value from Food Waste: Case ResQ Club. Tämän paperin kirjoittamiseen osallistuivat esittäjien lisäksi Wastebusters-tiimistä Nina sekä Aalto yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelmassa opiskeleva Suvi Turunen, joka käsitteli samaista aihetta kandidaatintutkielmassaan viime vuoden loppupuolella.
Greetings from New Delhi!

Paperissa kuvaamme ja analysoimme arvon luomista ruokahävikistä. Avaamme hyödyntämäämme kestävän kehityksen liiketoimintamalli -käsitettä eli sitä, miten yritys voi harjoittaa liiketoimintaa huomioiden taloudellisten tekijöiden lisäksi myös sosiaalisia ja ympäristöllisiä tekijöitä. Kestävän kehityksen liiketoimintamallien tutkimus on suhteellisen uusi, mutta yhä enemmän jalansijaa saava tutkimusalue. Esitämme paperissa, että aiempi kestäviä liiketoimintamalleja koskeva tutkimus on painottunut olemassa oleviin yrityksiin, jättäen vähemmälle huomiolle aloittavat yritykset, jotka toimintansa alusta asti pyrkivät huomioimaan taloudellisten tekijöiden lisäksi ympäristöllisiä ja sosiaalisia tekijöitä (ns. born sustainable -yritykset).
Upeita patsaita yliopistokampuksella.
Paikkaamme tätä aukkoa tutkimalla yhtä suomalaista yritystä, ResQ Clubia, joka osallistuu ‘maailmanparannustalkoisiin’ tarjoamalla palvelua (mobiilisovellusta), jonka kautta ravintolat (kahvilat yms.) voivat myydä kuluttajille ylijäämäannoksia alennettuun hintaan. Käyttämällä ResQ Clubin palvelua, kuluttajat voivat ‘maailman pelastamisen’ lisäksi esimerkiksi säästää aikaa ja vaivaa. Ravintolat voivat puolestaan ‘kääntää’ liiallisesta ruoan valmistuksesta aiheutuneet kustannukset extratuotoiksi. Ruoanvalmistus vaatii paljon resursseja kuten ruoka-aineita, vettä ja energiaa. Kun tuotettu ruoka heitetään pois, nämä resurssit menevät hukkaan. ResQ Clubin sovellus tähtää tällaisten tehottomuuksien vähentämiseen.

Pohdimme paperissa digitaalisen alustan mahdollisuutta toimia kestävän kehityksen liiketoimintamallina, tässä tapauksessa mahdollisuutena luoda arvoa ruokahävikistä. ResQ Clubin tapainen digitaalinen alusta mahdollistaa kysynnän ja tarjonnan yhteentörmäyttämisen. Alusta kykenee tuomaan yhteen useita eri toimijoita, jotka ovat halukkaita kantamaan kortensa kekoon sosiaalisen ongelman, tässä tapauksessa yhä lisääntyvän ruokahävikin, ratkaisemiseksi. Skaalautuva digitaalinen alusta tarjoaa myös mahdollisuuksia muuttaa massamarkkinoita kestävään suuntaan.

Tässä yhteydessä on kuitenkin huomioitava, ettei ResQ Clubin tapainen digitaalinen alusta (teknologisena ratkaisuna) pysty yksinään luomaan kestävää liiketoimintaa. Samantapaisia ruokahävikin vähentämiseen tähtääviä sovelluksia on kuitenkin syntynyt viime aikoina hyvin paljon. Näistä mainittakoon esimerkiksi hollantilainen NoFoodWaste -sovellus, joka yhdistää supermarketit ja kuluttajat, ja jonka avulla marketit voivat myydä tuotteitaan lähestyvää ‘Parasta ennen’ päivää silmälläpitäen. Olemme myös aiemmassa blogikirjoituksessamme käsitelleet ruokahävikkiin liittyviä sovelluksia kuten NeighbourFoodia ja Oliota. Nämä sovellukset yhdessä indikoivat mielestämme tällaisen teknologisen ratkaisun/digitaalisen alustan potentiaalia kestävän arvon luomiseen, jakamiseen ja ‘kaappaamiseen’.

Lopuksi on vielä huomioitava, että ResQ clubin tarjoama palvelu tähtää loppupään tuotannon tehostamiseen, etenkin kohtaan, jossa ylijäämäruokaa on (jo) tarjolla. Sellaisenaan palvelu ei välttämättä kannusta mukana olevia ravintoloita vähentämään syntyvää ruokahävikkiä. Maailmalla on olemassa sovelluksia, jotka kannustavat vähentämään ruokahävikkiä ennen kuin sitä syntyy. Tällaisia sovelluksia ovat esimerkiksi MintScraps (suunnattu ravintoloille) ja Winnow (suunnattu ammattikeittiöille). Tästä huolimatta ResQ Clubin palvelu ja muut vastaavat pyrkivät takaamaan sen, ettei ylijäämäruokaa kuljeteta kaatopaikoille - näin ne osaltaan (merkittävällä) panostavat yhteiskunnan kestävään kehitykseen ja hyvinvoivaan huomiseen.


Anna ja Malla konffaillallisella.
Hyvää joulua kaikille!


-Malla

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kodin ylijäämäruoat jakoon mobiilisovelluksen avulla


Suomalaiset heittävät roskiin itse valmistamaansa ruokaa 21 miljoonaa kiloa vuodessa (lähde: Luonnonvarakeskus ja Saasyoda.fi). Syitä tähän ovat esimerkiksi, että ruokaa valmistettiin alun perinkin liikaa tai että kuluttaja ei halua syödä samaa ruokaa useana päivänä peräkkäin. Kotona itse valmistetun ruoan heittäminen roskiin on erityisen problemaattista. Vaikkapa itse tehdyn pulled porkin valmistamiseenhan on käytetty raaka-aineen (liha) sisältämän hiilijalanjäljen lisäksi myös rutkasti energiaa, kun liha on hautunut tunteja uunissa tai liedellä. Tämän lisäksi ruoan hankkimiseen, tekemiseen ja sen suunnitteluun on käytetty aikaa ja rahaa. Toisaalta täysin syömäkelpoisen ruoan poisheittäminen on aina myös eettisesti arveluttavaa, jos ruoalla voisi täyttää biojäteastian sijaan jonkun vatsan.



Yksi ratkaisu tähän haasteeseen on kodin ylijäämäruoan jakaminen muille. Perinteisesti Suomessa juhlien jälkeen ystäviä tai tuttavia on kutsuttu rääppiäisiin syömään tarjoiluista ylijäänyttä ruokaa. Kuitenkin mahdollisuus tarjota ylijäämäruokaa laajemmalle piirille tai jopa täysin tuntemattomille on ollut vähäisempää ja lähinnä oman aktiivisuuden varassa. Nyt teknologia on tullut tässä(kin) apuun, kun meillä ja maailmalla on kehitetty mobiilisovelluksia, joiden kautta kuluttaja voi jakaa eteenpäin kodin ylijäämäruokaa – joko valmiita annoksia tai itselle tarpeettomia elintarvikkeita, kuten jauhoja, valmiskastikkeita tms.


NeighbourFood on Suomessa keväällä 2017 aloittanut mobiilisovellus, jonka avulla kuluttaja voi jakaa itse tekemäänsä ruokaa muille lähistöllä asuville. Yrityksen toinen perustaja Klaus Hannus kertoi meille, että NeighbourFoodin taustalla on vahva ideologia siitä, että on väärin heittää ruokaa pois, kun samaan aikaan kärsitään nälästä ja aliravitsemuksesta. Siksi suurin osa tuotoista ohjataan hyväntekeväisyyteen. Laittamalla ruoan jakoon sovelluksen kautta kuluttaja määrittelee summan, jonka ruoan noutaja maksaa ruoasta. Maksetusta summasta 70 prosenttia ohjataan Punaiselle Ristille ja loput kattamaan NeighbourFoodin kuluja. Ruoan jakaja ei siis saa itselleen taloudellista korvausta ruoan jakamisesta, mutta hyvän mielen hävikin vähentämisestä sekä tekemästään lahjoituksesta hyväntekeväisyyteen. Itse sovellus on ilmainen.

Lähes vastaavalla periaatteella toimii myös brittiläinen mobiilisovellus Olio, joka on toiminut vuodesta 2015 taistelussa ruokahävikkiä vastaan. NeighbourFoodista Olio eroaa kuitenkin mm. siinä, että ruoan jakaja voi ehdottaa tiettyä summaa maksettavaksi ruoasta hyväntekeväisyyteen, mutta ruoan ostaja voi halutessaan saada ruoan ilmaiseksi. Ruoan jakamisen lisäksi Olion kautta on mahdollista myös osallistua vapaaehtoistoimintaan, jolla autetaan kauppoja, leipomoita ja ravintoloita jakamaan ylijäämäruokaa Olion avulla. Olion mukaan jo yli 260 000 ihmistä 41 maassa on jakanut ruokaa sovelluksen kautta.

Muista siis kurkata myös kännykkääsi seuraavan kerran kun haluat vähentää ruokahävikkiä ja samalla tehdä hyvää!

-Nina