torstai 21. joulukuuta 2017

Konferenssikuulumisia / Arvon luominen ruokahävikistä


Osallistuin Annan kanssa 30.11.-1.12.2017 New Delhissä, Intiassa, pidettyyn kansainväliseen konferenssiin (International Conference on Management Cases 2017, ICMC). Esittelimme tekemäämme tutkimuspaperia “Creating Value from Food Waste: Case ResQ Club. Tämän paperin kirjoittamiseen osallistuivat esittäjien lisäksi Wastebusters-tiimistä Nina sekä Aalto yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelmassa opiskeleva Suvi Turunen, joka käsitteli samaista aihetta kandidaatintutkielmassaan viime vuoden loppupuolella.
Greetings from New Delhi!

Paperissa kuvaamme ja analysoimme arvon luomista ruokahävikistä. Avaamme hyödyntämäämme kestävän kehityksen liiketoimintamalli -käsitettä eli sitä, miten yritys voi harjoittaa liiketoimintaa huomioiden taloudellisten tekijöiden lisäksi myös sosiaalisia ja ympäristöllisiä tekijöitä. Kestävän kehityksen liiketoimintamallien tutkimus on suhteellisen uusi, mutta yhä enemmän jalansijaa saava tutkimusalue. Esitämme paperissa, että aiempi kestäviä liiketoimintamalleja koskeva tutkimus on painottunut olemassa oleviin yrityksiin, jättäen vähemmälle huomiolle aloittavat yritykset, jotka toimintansa alusta asti pyrkivät huomioimaan taloudellisten tekijöiden lisäksi ympäristöllisiä ja sosiaalisia tekijöitä (ns. born sustainable -yritykset).
Upeita patsaita yliopistokampuksella.
Paikkaamme tätä aukkoa tutkimalla yhtä suomalaista yritystä, ResQ Clubia, joka osallistuu ‘maailmanparannustalkoisiin’ tarjoamalla palvelua (mobiilisovellusta), jonka kautta ravintolat (kahvilat yms.) voivat myydä kuluttajille ylijäämäannoksia alennettuun hintaan. Käyttämällä ResQ Clubin palvelua, kuluttajat voivat ‘maailman pelastamisen’ lisäksi esimerkiksi säästää aikaa ja vaivaa. Ravintolat voivat puolestaan ‘kääntää’ liiallisesta ruoan valmistuksesta aiheutuneet kustannukset extratuotoiksi. Ruoanvalmistus vaatii paljon resursseja kuten ruoka-aineita, vettä ja energiaa. Kun tuotettu ruoka heitetään pois, nämä resurssit menevät hukkaan. ResQ Clubin sovellus tähtää tällaisten tehottomuuksien vähentämiseen.

Pohdimme paperissa digitaalisen alustan mahdollisuutta toimia kestävän kehityksen liiketoimintamallina, tässä tapauksessa mahdollisuutena luoda arvoa ruokahävikistä. ResQ Clubin tapainen digitaalinen alusta mahdollistaa kysynnän ja tarjonnan yhteentörmäyttämisen. Alusta kykenee tuomaan yhteen useita eri toimijoita, jotka ovat halukkaita kantamaan kortensa kekoon sosiaalisen ongelman, tässä tapauksessa yhä lisääntyvän ruokahävikin, ratkaisemiseksi. Skaalautuva digitaalinen alusta tarjoaa myös mahdollisuuksia muuttaa massamarkkinoita kestävään suuntaan.

Tässä yhteydessä on kuitenkin huomioitava, ettei ResQ Clubin tapainen digitaalinen alusta (teknologisena ratkaisuna) pysty yksinään luomaan kestävää liiketoimintaa. Samantapaisia ruokahävikin vähentämiseen tähtääviä sovelluksia on kuitenkin syntynyt viime aikoina hyvin paljon. Näistä mainittakoon esimerkiksi hollantilainen NoFoodWaste -sovellus, joka yhdistää supermarketit ja kuluttajat, ja jonka avulla marketit voivat myydä tuotteitaan lähestyvää ‘Parasta ennen’ päivää silmälläpitäen. Olemme myös aiemmassa blogikirjoituksessamme käsitelleet ruokahävikkiin liittyviä sovelluksia kuten NeighbourFoodia ja Oliota. Nämä sovellukset yhdessä indikoivat mielestämme tällaisen teknologisen ratkaisun/digitaalisen alustan potentiaalia kestävän arvon luomiseen, jakamiseen ja ‘kaappaamiseen’.

Lopuksi on vielä huomioitava, että ResQ clubin tarjoama palvelu tähtää loppupään tuotannon tehostamiseen, etenkin kohtaan, jossa ylijäämäruokaa on (jo) tarjolla. Sellaisenaan palvelu ei välttämättä kannusta mukana olevia ravintoloita vähentämään syntyvää ruokahävikkiä. Maailmalla on olemassa sovelluksia, jotka kannustavat vähentämään ruokahävikkiä ennen kuin sitä syntyy. Tällaisia sovelluksia ovat esimerkiksi MintScraps (suunnattu ravintoloille) ja Winnow (suunnattu ammattikeittiöille). Tästä huolimatta ResQ Clubin palvelu ja muut vastaavat pyrkivät takaamaan sen, ettei ylijäämäruokaa kuljeteta kaatopaikoille - näin ne osaltaan (merkittävällä) panostavat yhteiskunnan kestävään kehitykseen ja hyvinvoivaan huomiseen.


Anna ja Malla konffaillallisella.
Hyvää joulua kaikille!


-Malla

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kodin ylijäämäruoat jakoon mobiilisovelluksen avulla


Suomalaiset heittävät roskiin itse valmistamaansa ruokaa 21 miljoonaa kiloa vuodessa (lähde: Luonnonvarakeskus ja Saasyoda.fi). Syitä tähän ovat esimerkiksi, että ruokaa valmistettiin alun perinkin liikaa tai että kuluttaja ei halua syödä samaa ruokaa useana päivänä peräkkäin. Kotona itse valmistetun ruoan heittäminen roskiin on erityisen problemaattista. Vaikkapa itse tehdyn pulled porkin valmistamiseenhan on käytetty raaka-aineen (liha) sisältämän hiilijalanjäljen lisäksi myös rutkasti energiaa, kun liha on hautunut tunteja uunissa tai liedellä. Tämän lisäksi ruoan hankkimiseen, tekemiseen ja sen suunnitteluun on käytetty aikaa ja rahaa. Toisaalta täysin syömäkelpoisen ruoan poisheittäminen on aina myös eettisesti arveluttavaa, jos ruoalla voisi täyttää biojäteastian sijaan jonkun vatsan.



Yksi ratkaisu tähän haasteeseen on kodin ylijäämäruoan jakaminen muille. Perinteisesti Suomessa juhlien jälkeen ystäviä tai tuttavia on kutsuttu rääppiäisiin syömään tarjoiluista ylijäänyttä ruokaa. Kuitenkin mahdollisuus tarjota ylijäämäruokaa laajemmalle piirille tai jopa täysin tuntemattomille on ollut vähäisempää ja lähinnä oman aktiivisuuden varassa. Nyt teknologia on tullut tässä(kin) apuun, kun meillä ja maailmalla on kehitetty mobiilisovelluksia, joiden kautta kuluttaja voi jakaa eteenpäin kodin ylijäämäruokaa – joko valmiita annoksia tai itselle tarpeettomia elintarvikkeita, kuten jauhoja, valmiskastikkeita tms.


NeighbourFood on Suomessa keväällä 2017 aloittanut mobiilisovellus, jonka avulla kuluttaja voi jakaa itse tekemäänsä ruokaa muille lähistöllä asuville. Yrityksen toinen perustaja Klaus Hannus kertoi meille, että NeighbourFoodin taustalla on vahva ideologia siitä, että on väärin heittää ruokaa pois, kun samaan aikaan kärsitään nälästä ja aliravitsemuksesta. Siksi suurin osa tuotoista ohjataan hyväntekeväisyyteen. Laittamalla ruoan jakoon sovelluksen kautta kuluttaja määrittelee summan, jonka ruoan noutaja maksaa ruoasta. Maksetusta summasta 70 prosenttia ohjataan Punaiselle Ristille ja loput kattamaan NeighbourFoodin kuluja. Ruoan jakaja ei siis saa itselleen taloudellista korvausta ruoan jakamisesta, mutta hyvän mielen hävikin vähentämisestä sekä tekemästään lahjoituksesta hyväntekeväisyyteen. Itse sovellus on ilmainen.

Lähes vastaavalla periaatteella toimii myös brittiläinen mobiilisovellus Olio, joka on toiminut vuodesta 2015 taistelussa ruokahävikkiä vastaan. NeighbourFoodista Olio eroaa kuitenkin mm. siinä, että ruoan jakaja voi ehdottaa tiettyä summaa maksettavaksi ruoasta hyväntekeväisyyteen, mutta ruoan ostaja voi halutessaan saada ruoan ilmaiseksi. Ruoan jakamisen lisäksi Olion kautta on mahdollista myös osallistua vapaaehtoistoimintaan, jolla autetaan kauppoja, leipomoita ja ravintoloita jakamaan ylijäämäruokaa Olion avulla. Olion mukaan jo yli 260 000 ihmistä 41 maassa on jakanut ruokaa sovelluksen kautta.

Muista siis kurkata myös kännykkääsi seuraavan kerran kun haluat vähentää ruokahävikkiä ja samalla tehdä hyvää!

-Nina

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Vierailulla "Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka"-kurssilla

Saimme kunnian olla vierailevina luennoitsijoina kurssilla "Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka" 27.9.2017. Kurssin teema vaihtuu vuosittain ja tänä syksynä teemaksi oli valittu ruoka. Ruokahävikkiaihe sopi siis kurssille erittäin hyvin. Mukavaa oli myös kuulla, että jotkut kurssin opiskelijoista olivat olleet jo kuuntelemassa aiheeseen liittyvää keskustelua aiemmin järjestetyssä asiantuntijapaneelissamme.

Ennen luentoa pyysimme opiskelijoita miettimään ruokahävikin tulevaisuutta oppimistehtävän avulla. Osaa opiskelijoista ohjeistettiin pohtimaan tilannetta, jossa ruokahävikin määrä on onnistuttu puolittamaan vuoteen 2030 mennessä. Osa opiskelijoista puolestaan mietti tilannetta, jossa ruokahävikin määrä oli kaksinkertaistunut. Opiskelijat saivat esittää omat tarinansa siitä, miten kyseiseen tilanteeseen on päädytty. Ennäkkotehtävässä nousi esiin mielenkiintoisia teemoja ja toimi hyvänä johdatuksena oman luentomme aiheeseen eli ruokahävikkiin.

Rakensimme luennon siten, että esittelimme aluksi tutkimusprojektiamme ja avasimme hieman ruokahävikkiin liittyviä lukuja aiempien tutkimusten pohjalta. Tämän jälkeen siirryimme käsittelemään erilaisia näkökulmia ruokahävikkiin, joihin olemme omassa tutkimusprojektissamme keskittyneet. Näiden näkökulmien suhdetta toisiinsa esittelimme allaolevan sipulimallin avulla, jonka keskiössä on ruokahävikkiä aktiivisesti vähentävä kuluttajakansalainen. Tämän jälkeen lähdimme 'kuorimaan sipulia' näkökulma kerrallaan.



Ensiksi esittelimme ruokahävikkiin liittyviä sosiokulttuurisia kehyksiä. Vaikka ruokahävikistä puhutaan usein ympäristön näkökulmasta, on ruokahävikkikeskustelusta tunnistettavissa myös muita kehyksiä. Ympäristöllisten tekijöiden lisäksi ruokahävikki liitetään keskusteluissa muun muassa solidaarisuuteen ja tehokkuuteen. Monitoimijaverkostonäkökulma ruokahävikkiin puolestaan ottaa huomioon ruokaketjun eri toimijat alkutuotannosta kuluttajiin, jotka kaikki osaltaan vaikuttavat ruokahävikin kokonaismäärään. Verkostonäkökulma ruokahävikkiin tunnistaa myös monia ei-inhimillisiä ruokahävikkiin liittyviä toimijoita (esimerkiksi pakastin), joita ei välttämättä aina huomioida ruokahävikin lisääjinä/vähentäjinä. Kulutuskäytänteiden näkökulma taas nostaa huomion keskipisteeseen käytänteet, jotka ohjaavat kuluttajien toimintaa. Yksilön asenteiden sijaan keskitytään siis kollektiivisiin, rutinoituneisiin käytänteisiin, joista kuluttajien toiminta kumpuaa. Ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyy monia käytänteitä, joihin olemmekin aiemmassa tutkimuksessa jo paneutuneet (Närvänen, Mesiranta & Hukkanen 2016; 2013).

Luennon loppupuolella luennointivaihde vaihtui opiskelijoiden ryhmätyöskentelyyn. Opiskelijat miettivät asioita, jotka ruokahävikin vähentämisessä on vaikeita ja mitkä helppoja. Tämän jälkeen pohdittiin keinoja, joiden avulla vaikeista asioista voitaisiin saada helppoja. Ryhmätehtävä oli hyvää vastapainoa ennakkotehtävän laajalle, tulevaisuuteen orientoituneelle näkökulmalle ja saimme opiskelijoilta erittäin hyviä kommentteja liittyen siihen, millaisin konkreettisin arkeen liittyvin keinoin ruokahävikkiä olisi mahdollista vähentää.

Ulla-Maija, Malla, Nina ja Elina


Kiitoksia kutsusta luennolle! Luennon pitäminen ja opiskelijoiden kommenttien kuuleminen oli erittäin virkistävää.

–Ulla-Maija

perjantai 29. syyskuuta 2017

Asiantuntijapaneelin teemoja

Taistelu hävikkiä vastaan -paneelin (14.9.) keskustelussa käsiteltiin monia tärkeitä ja mielenkiintoisia teemoja liittyen ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen. Tämä postaus avaa näistä teemoista muutamia.






Kukkakaalitalkoita, sinkkubanaaneja ja trendikkäitä ravintoloita 
Keskustelussa nousi esiin myös meidänkin tutkimuksessa keskiöön nostettu positiivinen näkökulma ruokahävikin vähentämiseen. Paneelissa esiteltiin monenlaisia tähän liittyviä ilmiöitä. SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen ja väitöskirjatutkija Lotta Alhonnoro kertoivat viime aikaisesta kampanjasta "kukkakaalitalkoot". Kampanja lähti liikkeelle siitä, että kukkakaalit kypsyivät huonon satokauden vuoksi samaan aikaan ja maanviljelijät aikoivat jättää osan sadosta korjaamatta, koska mikään jälleenmyyjä ei ostaisi niin paljon kukkakaalia kerralla. Tämä synnytti kuluttajien ja muiden toimijoiden yhteisen some-kampanjan, jossa jaettiin vinkkejä kukkakaalien hyödyntämiseksi. Kukkakaalitalkoihin osallistuttiin siis paitsi ruokahävikin vähentämisen, myös yhteisöllisyyden ja hyvän tekemisen vuoksi.

Yksi keino muuttaa ruokahävikkiin liittyvää negatiivista kaikua on korostaa positiivisia puolia esimerkiksi uusien nimien avulla. Sillä, että tertuista revityt yksittäiset banaanit nimetään sinkkubanaaneiksi ja käyrät kurkut tuodaan kauppoihin "sympaattisina käyrinä kurkkuina", saattaa olla suurikin vaikutus siihen, kuinka tällaisiin tuotteisiin suhtaudutaan. Johanna Kohvakan Waste to Taste -hankkeen perustamassa hävikkiruokaravintola Loopissa puolestaan kauppojen ylijäämäruoasta tehdään herkullista ja esteettistä. Kohvakka sanoikin, etteivät asiakkaat aina pysty ymmärtämään, miten jokin niin kauniin näköinen ja hyvänmakuinen voi olla hävikkiä jollekin toiselle.

Haastoimmekin asiantuntijapaneeliin osallistujat miettämään, onko ruokahävikin vähentäminen trendikästä. Osallistujien mielestä oli hienoa, että ruokahävikkiin on löytynyt uusia, trendikkäitä tulokulmia. Yhteinen konsensus paneelissa oli kuitenkin se, että optimaalisimmassa tilanteessa ruokahävikin vähentäminen olisi osa kuluttajien arkea eikä vain ohimenevä villitys  Lea Rankisen sanoin: "Toivon, että ruokahävikin vähentämisestä tulisi trendin sijaan pysyvä käytäntö".

Ruokahävikki ja erilaiset kuluttajat
Harri Helin esitteli asiantuntijapaneelissa Ekokumppanien toteuttamaa ruokahävikkikampanjaa päiväkodeissa. Samoin Lea Rankinen kertoi yläkoulujen kotitaloustunneilla toteutetuista hävikkibattleista, joissa oppilaat loihtivat herkkuruokaa S-ryhmän kaupoista saaduista lahjoituksista. Harri Helin nosti keskustelussa esiin, että ruokahävikistä kertominen voi olla lasten ja nuorten kohdalla myös haastavaa. Jos korostetaan, että ruoan pois heittäminen on erittäin huono asia, saattaa olla, etteivät kaikki lapset uskalla ottaa ruokaa kunnolla. Tämä puolestaan johtaa siihen, että lapset ovat nälkäisiä ja lautashävikki siirtyy tarjoiluhävikkiin, koska ruokaa kuitenkin valmistetaan tietyn mallin mukaan.

Kampanjoiden toteuttaminen päiväkodeissa ja kouluissa herätteli ajattelemaan, kuinka tärkeää ruokahävikin esiintuominen onkaan jo varhaisessa vaiheessa. Päiväkoti- ja kouluikäiset lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden kuluttajia, joiden suhtautumisella ruokahävikkiin on äärimmäisen suuri vaikutus tulevaisuuden hävikkitilanteeseen.

YK:n ja EU:n asettamat tavoitteet
Sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet että EU:n kestävän kehityksen strategia pitävät sisällään tavoitteen puolittaa ruokahävikin määrä vuoteen 2030 mennessä. Suomessa ei ole toistaisesti asetettu omia määrällisiä tavoitteita ruokahävikin vähentämisen suhteen, vaikka ruokahävikkiä onkin käsitelty useamman kerran myös eduskunnassa. Juha-Matti Katajajuuri nosti kuitenkin esiin, että esimerkiksi EU:n asettamat tavoitteet sitovat myös Suomea EU:n jäsenvaltiona. Ruokahävikin vähentäminen ei ole siis vain ihailtava suunnitelma, vaan ruokahävikin on oikeasti pienennyttävä, jotta tavoitteet saavutetaan.

Kun keskusteltiin siitä, kuinka tavoitteet saadaan toteutumaan ja ruokahävikki todella pienenemään, keskustelussa korostui yhteistyön merkitys. Uudet, innovatiiviset ratkaisut ruokahävikin vähentämiseksi lähes poikkeuksetta edellyttävät yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Vastuuta ei siis voida sälyttää yhden toimijan harteille, vaan taistelu ruokahävikkiä vastaan käydään yhdessä.

Nämä teemat ovat vain muutamia poimintoja asiantuntijapaneelin keskustelusta. Keskustelu antoi paitsi paljon uutta ajateltavaa, mutta myös potentiaalisia aiheita tutkimusta varten!

-Ulla-Maija

torstai 21. syyskuuta 2017

Taistelu ruokahävikkiä vastaan -seminaari 14.9.2017 – asiantuntijapanelistien esittely

Järjestimme viime viikolla 14.9. "Taistelu ruokahävikkiä vastaan" -seminaarin Tampereen yliopistolla. Seminaarissa asiantuntijoista koottu paneeli ja yleisö keskustelivat ruokahävikistä ja sen vähentämisestä. Olimme kutsuneet paneeliin asiantuntijoita eri aloilta ja iloksemme saimme kokoon erittäin vakuuttavan asiantuntijapaneelin. Paneeliin osallistui yhteensä seitsemän asiantuntijaa: Lotta Alhonnoro, Harri Helin, Juha-Matti Katajajuuri, Johanna Kohvakka, Sara Korhonen, Marja Kuuteri sekä Lea Rankinen. Tässä blogi-postauksessa esittelemme seminaarin asiantuntijapaneelin ja miten asiantuntijat liittyvät taisteluun ruokahävikkiä vastaan.

Seminaari käynnistyi asiaankuuluvalla tavalla. Osallistujille oli tarjolla hävikkiherkkuja, jotka saimme K-Supermarket Länsiportista. "Pelasta pulla" -operaatio onnistui täydellisesti, sillä seminaarin päätteeksi jäljellä oli ainoastaan puolikas berliininmunkki (ja sekin katosi nopeasti paneelin järjestäjien suihin).

Yön yli levänneet leivonnaiset katosivat nopeasti kahvipöydästä

Asiantuntijapaneelin tutkijakaartia edustivat väitöskirjatutkija Lotta Alhonnoro Vaasan yliopistosta ja erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta. Lotta Alhonnoro tarkastelee väitöskirjassaan ruokahävikkiä käytänteiden näkökulmasta. Alhonnoro keskittyy tutkimuksessaan erityisesti leipomotuotteiden matkaan ruoasta hävikiksi. Juha-Matti Katajajuuri puolestaan tutkii ruokahävikkiä LUKEssa ja on tutkimuksissaan syventynyt kestävään, vastuulliseen ja resurssitehokkaaseen ruoan tuotantoon ja kulutukseen sekä ruokajärjestelmän kiertotalouteen ja hävikkiin. Katajajuuri kollegoineen on julkaissut tutkimuksia muun muassa ruokahävikin konkreettisista tasoista Suomessa.

Yksi paneeliin osallistuvista asiantuntijoista oli Nordic Business Reportinkin listauksessa Pohjois-Euroopan 20 vastuullisimman johtajan joukkoon valittu SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen. SOK on viime aikoina ottanut eri tavoin kantaa ruokahävikkiin ja lanseerannut uusia tapoja vähentää hävikkiä esimerkiksi korotettujen ilta-alennusten avulla.

Käytännön toimia hävikin vähentämiseksi paneelissa esittelivät myös Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri ja projektipäällikkö Harri Helin Ekokumppaneilta. Marttajärjestö on toiminut Suomessa jo 118 vuoden ajan ja antaa kotitalousneuvontaa edistääkseen kotien ja perheiden hyvinvointia sekä kotitalouden arvostamista. Marttojen verkkosivuilta löytyy paljon tietoa myös hävikin vähentämisestä. Pirkanmaalla toimiva Ekokumppanit Oy tarjoaa erilaisia palveluita, joilla edistetään kestävää kehitystä. Ruokahävikkiin liittyen Ekokumppanit on järjestänyt erilaisia kampanjoita, esimerkiksi avoimen puurotarjoilun viljamyllyn tarjoamista hävikkileseistä.

Asiantuntijat vasemmalta oikealle: Lea Rankinen, Marja Kuuteri, Sara Korhonen, Johanna Kohvakka, Juha-Matti Katajajuuri, Harri Helin ja Lotta Alhonnoro

Paneelissa uudenlaista liiketoiminnallista näkökulmaa hävikkiin toivat WeFood-projektikoordinaattori Sara Korhonen Kirkon Ulkomaanavusta sekä hankejohtaja Johanna Kohvakka From Waste To Taste-hankkeesta. Kirkon Ulkomaanavulla on parhaillaan käynnissä joukkorahoituskampanja Suomen ensimmäistä ruokahävikkikivijalkakauppaa varten. Vapaaehtoistyön pohjalta toimiva kauppa myisi muuten hävikkiin meneviä ruokatuotteita alennuksella ja tuotto ohjattaisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin. Johanna Kohvakan edustama From Waste to Taste -kiertotaloushanke puolestaan taistelee ilmastonmuutosta ja ruokahävikkiä vastaan. Hanke on esimerkiksi perustanut viime vuonna Suomeen ensimmäisen hävikkiruokaravintolan, Ravintola Loopin. Hankkeen puitteissa on juuri alettu tehdä myös hävikkileivästä olutta. 

Seminaarissa nousi esiin ruokahävikin moniulotteinen luonne ja asiantuntijat toivat monenlaisia näkökulmia mukaan keskusteluun. Myös yleisöstä esitettiin kysymyksiä ja kommentteja. Seminaarissa keskusteltiin paljon siitä, mitä ruokahävikki todellisuudessa on, miten sitä voidaan vähentää ja esiteltiin myös monenlaisia konkreettisia tapoja ruokahävikin vähentämiseksi. Palaamme seuraavassa postauksessa paneelikeskustelun eri teemoihin, joiden käsittely ansaitsee ehdottomasti oman kirjoituksensa.

Lämpimästi vielä kiitoksia kaikille seminaariin osallistuneille – niin panelisteille kuin yleisöllekin!

– Ulla-Maija

perjantai 8. syyskuuta 2017

Johtajuussymposiumin seminaarissa keskusteltiin ruoan tulevaisuudesta


Osallistuin tällä viikolla Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun järjestämään seminaariin "How to lead a food (r)evolution?". Paneelikeskustelu pidettiin Johtajuussymposium -tapahtuman yhteydessä. Itseni lisäksi paneeliin osallistuivat Nyhtökauran “äitikaksikosta” Maija Itkonen, dosentti tutkijatohtori Markus Vinnari (Tampereen yliopisto), europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, SOK:n tuoretuotteiden valikoimajohtaja Antti Oksa sekä ResQ Club Oy:n aluejohtaja Joonas Kaski.
Kuvan lähde: Johtamissymposiumin Facebook-sivut
Keskustelimme seminaarissa ruokajärjestelmän haasteista ja tulevaisuuden trendeistä sekä siitä, mitä tarvitaan, jotta ruokajärjestelmää voitaisiin muuttaa kestävämmäksi. Maija Itkonen korosti omassa puheenvuorossaan mm. menestyvissä ruokainnovaatioissa tarvittavaa design-ajattelua, teknologian roolia, globaalia mittakaavaa ja sitä, että innovaation pitää todellakin olla jotakin uutta ja ainutlaatuista. Pelkkä uusi tuote tai brändi ei vielä riitä ruokainnovaatioksi, vaikka markkinointiviestinnän roolia ei omasta mielestäni voikaan vähätellä. Itkosen puheenvuorosta kävi myös ilmi, että Nyhtökaura suunniteltiin jo lähtökohtaisesti helpoksi vaihtoehdoksi kuluttajalle valita ja käyttää osana ruoanlaittoa. Tämä näkökulma tuli esiin myöhemminkin keskustelussa ja on mielestäni erittäin tärkeä. Pyrittäessä muuttamaan kulutuskäytänteitä vastuullisemmaksi on aina otettava huomioon, että suurin osa kuluttajan arjesta on rutiininomaista ja usein toistuvaa toimintaa, jossa tietoisten valintojen osuus on pieni. Kiireen, arjen ajanhallinnan ja erilaisten kuluttamiseen kohdistuvien normien ristipaineessa kuluttajat omaksuvat uusia tuotteita ja käytänteitä vain, jos se on tehty heille helpoksi. Kuluttajien asenteiden muuttaminen ei ole siten riittävän vaikuttava keino muuttaa kulutuskäyttäytymistä vastuullisemmaksi.
Markus Vinnari nosti omassa puheenvuorossaan keskeisimmäksi ruokaan vaikuttavaksi trendiksi ilmastonmuutoksen vaikutukset ja ympäristönäkökulman. Vinnarin mukaan kasvispohjaiseen ruokavalioon siirtyminen on yksi keskeisimmistä ympäristöteoista yksilötasolla (esimerkiksi autoilusta luopumisen ja lentomatkustamisen välttämisen ohella). Ruokahävikin vähentäminen sen sijaan sijoittuu vaikutukseltaan vähäisemmäksi keinoksi. (Katso myös Sitra:n 100 fiksua arjen tekoa )
On varmasti totta, että kasvisruokavalioon siirtyminen on erittäin vaikuttava keino vähentää omaa henkilökohtaista hiilijalanjälkeään. Jo pelkkä lihansyönnin vähentäminen on tärkeä tavoite. Ruokahävikki on tutkimusryhmämme näkökulmasta konkreettinen ja ainakin osittain ratkaistavissa oleva haaste, johon pitää tarttua. Hävikin vähentäminen ei ole tärkeää ainoastaan ympäristönäkökulmasta, vaan myös taloudellisesti, sosiaalisesti ja eettisesti. On kestämätöntä, että syömäkelpoista ruokaa haaskataan. Ruoan valmistamiseen, logistiikkaan ja jakeluun sitoutuneet kustannukset ovat myös merkittäviä. Ne menevät täysin hukkaan, jos ruoka päätyy roskiin. Ruokahävikin vähentäminen on myös kuluttajalle motivoivaa, jos sitä kautta säästyy rahaa. Hävikin vähentämisen keinot arjessa liittyvät esimerkiksi ostosten suunnitteluun ja ajanhallintaan, jotka ovat lyhyellä tähtäimellä suhteellisen helposti omaksuttavia ja sisältävät vähäisiä uhrauksia. Nämä keinot vaativat kuluttajalta myös vähemmän tiedollista perehtymistä kasvisruokavalioon siirtymiseen verrattuna.
Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen nosti puheenvuorossaan keskeiseksi tavoitteeksi yhtenäisen ruokapolitiikan rakentamisen. Ruokaan liittyvät asiat käsitellään tällä hetkellä hyvin hajanaisesti politiikassa. Pietikäisen mukaan ruokajärjestelmää kehitettäessä on tärkeää muistaa tavoite: ruoan pitää olla sekä ekologisesti että eettisesti kestävää, hyvänmakuista ja riittävän edullista.
Keskustelussa tuli esiin myös ruoan arvostamisen lisääminen ja tästä panelistit olivat yhtä mieltä. Vähintään yhtä tärkeää on tutkimusprojektimme näkökulmasta myös ruokaan ja syömiseen liittyvien positiivisten merkitysten korostaminen. Syyllistäminen ja moralisointi eivät motivoi kuluttajaa muuttamaan toimintaansa. Sen sijaan tarvitaan positiivisia merkityksiä: hävikin vähentäminen voi olla trendikästä, hauskaa, luovaa ja yhteisöllistä!
On myös tärkeää, että kaikkea vastuuta ei kaadeta kuluttajan niskaan. Vastuullisemman ruokajärjestelmän luomisessa eri toimijoiden, kuten kaupan alan ja muiden yritysten, kolmannen sektorin organisaatioiden ja poliittisten toimijoiden yhteistyö on tärkeää. Yksilöt eivät pysty saamaan muutosta aikaan, vaikka mielipidejohtajien, kuten ruokabloggaajien esimerkki on tutkimusaineistossammekin merkittävässä roolissa. Kaiken kaikkiaan keskustelu Johtajuussymposiumissa oli erittäin virkistävää ja inspiroivaa ja toivottavasti saamme kertoa tutkimusprojektin tuloksista jatkossakin tämän kaltaisilla foorumeilla.



-Elina

torstai 31. elokuuta 2017

Koira hävikin vähentäjänä

Ruokahävikin vähentämisen keinoista yksi on tullut jo tämänkin projektin aikana useita kertoja vastaan aiheesta keskustellessa ja ansaitsee oman blogipostauksensa. Yhä useammalla suomalaisella perheellä ja kotitaloudella on nimittäin yksi tai useampikin nelijalkainen perheenjäsen, joka osallistuu usein mielellään hävikin vähentämistalkoisiin. Ruoantähteet, elintarvikepakkausten ruoanjämät ja ruoan laitossa yli jääneet raaka-aineet katoavat tehokkaasti kotitaloudessa asustavan koiran ansiosta.



Koirien määrä on Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen mukaan räjähdysmäisessä kasvussa ja jo 22 % kotitalouksista omistaa koiran, kun sama luku oli neljä vuotta sitten vielä 19% (Aamulehti: https://www.aamulehti.fi/kotimaa/koirien-maara-kasvaa-valtavaa-vauhtia-suomessa-yha-useammalla-on-jo-kaksi-koiraa-24043455/).

Koirat ovat valloittaneet suomalaisten sydämet ja niiden hyvinvointiin ollaan myös valmiita panostamaan rahallisesti aiempaa enemmän (Syrjälä, Kuismin, Kylkilahti ja Autio 2014). Kulutustutkijat ovat huomanneet, että lemmikki voi olla osa kuluttajan identiteettiä, joten ei olekaan ihme, että myös lemmikin hyvinvointi ja ravinto kiinnostaa sen omistajia hyvin paljon.

Koirien ruokinnassa on samankaltaisia ”trendidieettejä” ja tarkkaan säänneltyjä ruokavalioita kuin ihmisilläkin, puhumattakaan lisääntyneiden lemmikkien allergioiden aiheuttamista haasteista ruokintaan. Voi siis olla, että kovinkaan moni koiranomistaja ei ole suoraan valmis hyödyntämään koiraansa ruokahävikin vähentäjänä. Virallisesti ainoaa oikeaa ruokintatapaa ei ole vaan teollisesti valmistetut kuivaruuat, raakaruokinta ja kotiruoka ovat kaikki vaihtoehtoja koiran ravitsemiseen (Hankikoira.fi). Silti ruokintaan liittyy usein mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin ja koiran omistajaa ohjeistavat niin eläinlääkärit, kasvattajat, naapurit kuin harrastusyhteisötkin. Varsinkin koiran kasvuaikana ruokinnassa pitää olla erityisen tarkkana. Pelkistä ihmisten ravinnon tähteistä koostuvaa ruokavaliota ei koiralle suositella (Hankikoira.fi). Koirankin osalta ruokahävikkiin liittyy siis keskeinen terveysnäkökohta ja haaste, joka on ristiriidassa hävikin vähentämisen positiivisten ympäristövaikutusten kanssa.



Yksi näkökulma koiran rooliin hävikin vähentäjänä on myös koirien lajikehityksen näkökulma. Koira on vanhin ihmisen kesyttämä eläinlaji ja kesyyntymisen katsotaan tapahtuneen suurin piirtein samaan aikaan kuin ihminen alkoi viljellä maata ja rakentaa pysyvää asutusta. Jo tuolloin koirat toimivat hyödyllisinä jätteen vähentäjinä ihmisasumusten läheisyydessä. Koiran osalta evoluutio on suosinut niitä eläimiä, jotka ovat parhaiten pystyneet hyödyntämään jätteitä ravinnokseen. Täten koiran hampaisto ja ruuansulatuselimistö ovat kehittyneet tämän tyyppisen ravinnon hyväksikäyttöä varten. 

Riippumatta näistä näkökulmista, monet koirat varmasti pitävät ruoantähteiden syömistä mieluisana tehtävänä. Näin koirat ovat mukana arjen hävikin vähentämisen talkoissa yhdessä omistajiensa kanssa.

Syrjälä, H., Kuismin, A., Kylkilahti, E., & Autio, J. (2014). Aina Tassun parhaaks. Arvon kokeminen lemmikkikulutuksessa. Kulutustutkimus. Nyt, 8(1).

(Postauksen kuvat: Pixabay)


– Elina

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kuluttajakansalainen aktiivisena ruokahävikin vähentäjänä

Wastebusters-tutkimusprojektimme nimi virallinen nimi on 'Examining consumer-citizers as active reducers of food waste: Practices, actor-networks, and discourses'. Pitkään nimeen sisältyy tuntemattomampia termejä, joita tulee hieman tarkemmin selittää, jotta niiden merkitys aukeaa. Tässä postauksessa keskitymme käsitteeseen 'consumer-citizen', jonka vakiintunut suomenkielinen vastine on 'kuluttajakansalainen'.

Kuluttajakansalainen on käsitteenä suhteellisen uusi. Käsite tuo yhteen ihmisen roolin sekä kuluttajana että kansalaisena. Täten käsite liittää keskenään myös kuluttamisen ja yhteiskunnan, jotka nähdään usein toisistaan erillään olevina kokonaisuuksina niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessakin. Kuluttamisella ja yhteiskunnalla, samoin kuin kuluttajalla ja kansalaisella, on kuitenkin monia päällekkäisyyksiä ja kytköksiä, mistä syystä niiden tarkastelu toisistaan riippumattomina teemoina jättää huomiotta tärkeitä asioita. Muun muassa eettinen kuluttaminen, boikotointi ja vapaaehtoinen yksinkertaistaminen ovat esimerkkejä kuluttamisesta, joihin kytkeytyy kansalaisuuteen liittyviä tärkeitä elementtejä.

Kuluttajakansalaisten kuluttamista ohjaa altruistinen ajattelu ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kuluttajakansalaisilla on keskeinen rooli kestävässä kuluttamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että kuluttajan asenteiden ja todellisen käyttäytymisen välillä on usein kuilu. Kuluttajilla on usein kestäviä kuluttamisen tapoja kohtaan hyvinkin positiivinen asenne, mutta tämä asenne ei heijastu kulutuskäyttäytymiseen. On esitetty, että kuluttajakansalaisten voimaannuttaminen tarjoaa keinon tämän kuilun poistamiseen.



Kuluttamista on pitkään kuvattu yksilön vapautena tehdä valintoja ja käyttää rahaansa haluamallaan tavalla. Kuluttamisen ja kuluttajan kohdalla on harvemmin puhuttu velvollisuuksista tai vastuista. Kansalaisilla puolestaan on kautta aikain ollut sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Käsite 'kuluttajakansalainen' nostaakin esiin sekä erilaiset vapaudet että velvollisuudet kuluttamiseen liittyen. Koska kuluttajakansalaisilla on vapaus tehdä valintoja, on heillä myös velvollisuus kohdata valinnoista syntyvät seuraukset. Kuluttajan ja kansalaisen roolien ero on häilyvä, eikä niitä mielestämme ole tarkoituksenmukaista nähdä toistaan erillisinä kokonaisuuksina.


Kuluttajakansalainen pyrkii toiminnallaan täyttämään yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä velvollisuuksiaan, mutta samaan aikaan hänellä on vastuu omasta ja mahdollisesti myös perheen/lähipiirin hyvinvoinnista. Jokapäiväisessä elämässä erilaiset velvollisuudet saattavat olla ristiriidassa keskenään. Ruokaan ja sen pois heittämiseen liittyy olennaisesti erilaisia vastuita ja velvollisuuksia, jotka saattavat olla ajoittain ristiriidassa keskenään. Päivämäärän ylittänyt tuote voi vaikuttaa pienten lasten vanhemmista vaaralliselta, joten se heitetään pois esimerkiksi ruokamyrkytyksen pelossa. Ruoka saattaa myös joutua roskiin siitä syystä, että se ei yksinkertaisesti maistu hyvältä. Tutkittaessa ruokahävikkiä on siihen kytköksissä olevat teemat otettava laajassa mittakaavassa huomioon, jotta ongelmaan on mahdollista tarttua.


Pyrimme tutkimusprojektissamme etsimään ratkaisuja ruokahävikkiongelmaan syiden tai syyllistämisen sijaan. Kuluttajakansalaiset ovat tässä keskeisessä asemassa. Ruokahävikin ympärillä kuluttajakansalaisina voidaan pitää esimerkiksi ruokahävikkiä vastustavia ruokabloggaajia, innovatiivisia ruokahävikkiyrittäjiä, ruokahävikkivinkkejä jakavia kokkeja sekä ruokahävikin hallinnasta kiinnostuneita kuluttajia. Tutkimuksemme mielenkiinnon kohteena on se, millä tavoin kuluttajakansalaiset aktiivisesti vähentävät ruokahävikkiä tavallisessa arjessa. Tarkastelemme kuluttajakanlaisten toimia ja toimintaa erilaisten näkökulmien kautta. Näitä näkökulmia ovat kulutuskäytänteet, toimijaverkot ja diskurssit, joita avaamme tarkemmin myöhemmissä blogipäivityksissämme.


Lähteet ja lisälukemista:

Prothero, A., Dobscha, S., Freund, J., Kilbourne, W. E., Luchs, M. G., Ozanne, L. K., & Thøgersen, J. (2011). Sustainable consumption: Opportunities for consumer research and public policy. Journal of Public Policy & Marketing30(1), 31-38.

Trentmann, F. (2007). Citizenship and Consumption. Journal of Consumer Culture, 7(2), 147-158.


- Ulla-Maija

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Tutkimuksen avulla toivoa ympäristöllisiin ongelmiin

Wastebusters-tutkijat Ulla-Maija ja Malla osallistuivat viime viikolla järjestettyyn hopefulNESS 2017 -konferenssiin, joka järjestettiin tänä vuonna sopivasti Tampereen yliopistolla. NESS eli "Nordic Environmental Social Science conference" on järjestetty joka toinen vuosi vuodesta 1993 lähtien. Konferenssi syntyi, kun pohjoismaalaiset yhteiskuntatieteilijät alkoivat olla yhä enemmän kiinnostuneita ympäristöön liittyvistä asioista ja näin syntyi tarve yhteiselle foorumille keskustella aiheesta. Jokaisella NESS-konferenssilla on oma teemansa, ja tänä vuonna teemana oli "hopefulness" eli toivo.

Konferenssi oli jakautunut lukuisiin työryhmiin, joilla oli oma kattoteemansa. Me esitimme tutkimustamme työryhmässä "promoting sustainable food consumption". Esittelimme yhden tutkimuspaperimme, joka keskittyy ruokahävikin vähentämiseen ja sen viestimiseen. Esityksemme otsikkona oli "Making the ugly beautiful: Analysing the aesthetics of food waste in social media". Omassa työryhmässämme oli yhteensä viisi esitystä ja kaikille tutkimuspapereille oli asetettu oma opponentti/keskusteluttaja, joka avasi keskustelun haluamallaan tavalla esityksen jälkeen. Työryhmä päättyi yhteiseen keskusteluun siitä, kuinka kestävää ruoan kuluttamista voidaan edistää.

How to promote sustainable food consumption?

Oma esityksemme oli konferenssin ensimmäisenä päivänä tiistaina, joten loppuajan saimmekin nauttia muiden esityksistä eri työryhmissä. Kuulimme mielenkiintoisia presentaatioita muun muassa kiertotaloudesta, energiantuotannosta, kuluttaja-tuottajista ja ruoan tuotannosta. Kaikissa työryhmissä vallitsi "tekemisen meininki" ja tutkijat kommentoivat toistensa töitä erittäin ahkerasti ja rakentavasti. Työryhmien lisäksi joka päivä oli myös kaikille osallistujille tarkoitettuja luentoja. Erityisen mielenkiintoisen luennon piti Josephine Mylan Manchesterin yliopiston Kestävän kulutuksen instituutista. Aiheesta kiinnostui myös Ylen uutistoimittaja, joka kirjoitti tutkijasta ja hänen luentonsa aiheesta artikkelin, joka on luettavissa täältä.

Pitkien päivien jälkeen konferensseissa järjestetään iltaisin erilaista ohjelmaa. NESSin ensimmäisenä päivänä iltatilaisuus järjestettiin museokeskus Vapriikissa, jossa sai myös kierrellä näyttelyissä ruokailun jälkeen. Me päätimme kiertää vaihtuvan näyttelyn "Kielletty kaupunki" (suosittelemme muuten lämpimästi Vapriikkia kaikille Tampereella vieraileville). Toisena päivänä puolestaan konferenssiporukka hyppäsi Laukontorilta laivoihin kohti Viikinsaarta. Viikinsaaren ravintolassa oli tarjolla päätösillallinen ja ilta huipentui Pekko Käpin yhtyeen musiikkiesitykseen. Vaikka konferenssi järjestettiinkin Tampereella, myös me tamperelaiset saimme kokea hauskoja arjesta poikkeavia elämyksiä konffan ansiosta. Säiden puolesta kävi myös erittäin hyvä tuuri - konferenssin osallistujat saivat nimittäin nauttia auringonpaisteesta niin tiistai-iltana Vapriikissa kuin keskiviikkonakin Viikinsaaressa. Vasta virallisena konferenssin päätöspäivänä torstaina alkoi hieman sataa.

Malla ja Ulla-Maija Vapriikissa
Ulla-Maija, Malla ja Anna - kaikilla hymy herkässä mukavan konferenssipäivän jälkeen 

Kaiken kaikkiaan konferenssista jäi todella hyvä fiilis. Mukaan tarttui monta insipiroivaa ajatusta ja ideaa, ja saimme myös hyviä eväitä oman tutkimuksemme edistämiseen!


- Ulla-Maija ja Malla

torstai 1. kesäkuuta 2017

Wastebusters-tutkijat Kreetalla haistelemassa viimeisimpiä ruokaan liittyviä tutkimustuulia!

Wastebusters-tutkijoista Malla ja Nina lähtivät toukokuun puolenvälin tietämillä Kreetalle. Tutkijat osallistuivat ruokaan ja sen organisointiin liittyvään kansainväliseen työpajaan (12th Organization Studies Workshop, Food Organizing Matters: Paradoxes, Problems and Potentialities). Työpajaan osallistui tutkijoita ympäri maailman. 

Nina ehti Kreetalle muutamaa päivää ennen Mallaa. Mallan saavuttua tutustuttiin yhdessä Hanian satamakaupunkiin.
 
Kuva Hanian satamasta majakalle päin. 


Tarkoituksenamme oli nähtävyyksien ja tuliaisten ostamisen lisäksi käydä myös paikallisella kauppatorilla. Se jäi kuitenkin (yllättäen) yleislakon vuoksi pelkäksi haaveeksi. Hyvä ruoka ja ystävällinen palvelut paikkasivat kuitenkin tilanteen. Lounaaksi syöty kreikkalainen salaatti, samoin kuin tarjottu tsatsiki ja leivät, oli tuoretta ja raikkaan makuista. Kylkeen vielä lisättiin lasillinen kuivaa, paikallista valkoviiniä. Nam, slurps ja kiitos! 



Kaupungin vilinässä...



... joskin paikoin hyvin rauhallista tähän vuodenaikaan.
Hanian satamakaupunkiin tutustumista seurasi varsinainen työ. Tämä tarkoitti sitä, että me työpajaan osallistuvat tutkijat kuuntelimme (aktiivisesti) toisten tutkijoiden esityksiä ja sekä tietenkin esittelimme oman tutkimuspaperimme. Esittelimme yhdessä kirjoitettua tutkimuspaperia (kirjoittajina allekirjoittaneiden lisäksi Elina ja Ulla-Maija), jossa kuvataan  ja analysoidaan ruokahävikin vähentämiseen liittyvien käytänteiden suhdetta aikaan. Merkittävinä ruokahävikin syntymiseen vaikuttavina tekijöinä on nähty olevan mm. ruoan (nopea) pilaantuminen ja kuluttajien (kiireinen) arkielämä. Erityisenä kiinnostuksenkohteenamme oli, miten ruoka (itsessään) mahdollistaa ja rajoittaa kuluttajien ruokahävikin vähentämispyrkimyksiä. Tästä aiheesta bloggaamme vielä myöhemmin.!

Työpajaan sisältyi myös pieni agroworkshop Kreetan maaseudulla. Poikkesimme paikallisessa hunajatehtaassa, jossa meille kerrottiin hunajan valmistamisesta, ja söimme illallisen Dounias-ravintolassa. Tutuistuimme tämän lisäksi työpajan päättymisen jälkeen pikaisesti Terra Cretan automatisoituun tuotantolaitokseen. Kierroksen aikana meille kerrottiin eri oliivilajikkeista ja miten oliiveista valmistetaan öljyä. Pääsimme myös maistelemaan eri öljyjä. Tulipa ostettua neitsytoliiviöljyä kotiinkin.


Oliivipuut kukkivat, hyvä satovuosi tulossa?

Konferenssi oli kaikin puolin antoisa. Pitämämme esityksen (ja sen jälkeisen inspiroivan keskustelun) lisäksi tapasimme ruokahävikistä ja ylipäätään ruoasta kiinnostuneita tutkijoita. Pääsimme siis kuulemaan ajankohtaisia ja tuoreita tutkimuksia ruokaa liittyen sekä avaamaan uusia kansainvälisiä tutkijasuhteita ruokahävikkiin liittyvän tutkimuksen saralla. Päivät venyivät pitkiksi. Aamulla aloitettiin yhdeksän aikoihin ja hotellin sänkyyn pääsimme iltakymmenen tienoilla. Tämä ei meitä tutkijoita haitannut. Päinvastoin, kivaa oli!



IMG_20170517_150917066.jpg
Greetings from Chania, Crete!
-Malla ja Nina


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Ei yksi pääsky kesää tee... vai tekeekö?

Esittelyssä Selina Juul ja Stop Spild af Mad -järjestö
Tutkimusprojektimme nimessä on sana 'kuluttajakansalainen'. Tämä viittaa paitsi siihen, että keskitymme tutkimuksessamme kuluttajiin, myös siihen, että toivomme kuluttajien kokevan vastuuta omista tekemisistään ja tässä tapauksessa aktiivisesti pyrkivän vähentämään omaa ja kotitaloutensa ruokahävikkiä. Muutos kun lähtee yksittäisistä kuluttajista ja kotitalouksista. Jotkut ihmiset ovat kuitenkin ottaneet sydämen asiakseen taistella hieman laajemmin ruokahävikkiä vastaan, ja haluammekin esitellä heistä muutaman. Juttusarjan aloittaa Selina Juul.
Selina Juul muutti 13-vuotiaana Venäjältä Tanskaan ja oli pöyristynyt siitä, miten paljon Tanskassa ruokaa heitetään roskiin. 15 vuotta myöhemmin, vuonna 2008, Selina perusti Tanskaan kansalaisjärjestön nimeltä Stop Spild af Mad, jonka tavoitteena on ruokahävikin minimointi. Stop Spild af Mad -järjestön tarina alkoi pienenä Facebook-ryhmänä, mutta nykyään se on Tanskan suurin ruokahävikkiin keskittyvä kansalaisjärjestö. Järjestö tekee aktiivisesti yhteistyötä eri tahojen kanssa paitsi kansallisesti, myös kansainvälisesti mm. EU:n ja YK:n kanssa.

Järjestö pyrkii lisäämään tietoisuutta ruokahävikistä järjestämällä kampanjoita, kannustamalla lehdistöä ja muuta mediaa kirjoittamaan aiheesta ja innostamalla yleisöä keskusteluun ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Järjestön ideana on toimia 'kuluttajilta kuluttajille', kannustaen kuluttajia itse olemaan aloitteellisia oman ruokahävikkinsä vähentämisessä. He ovat antaneet kuluttajille vinkkejä esimerkiksi siitä, miten kokata ruoantähteistä, miten tehdä ruokaostoksia järkevästi tai miten voi lahjoittaa ylijäänyttä ruokaa kodittomien asuntoloille.

Tässä lisää konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä Selinan perustama organisaatio on tehnyt:
  • Selina on toimittanut ruokakirjan 'Stop spild af mad', joka sisältää tanskalaisten huippukokkien kehittämiä reseptejä ruoantähteistä kokkaamiseen.
  • Järjestön kautta ravintolat, kahvilat ja suurkeittiöt voivat tilata itselleen ilmaisia 'goodie bägejä', joissa kuluttajat voivat ottaa mukaan ravintola-annoksestaan ylijäänyttä ruokaa.   
  • Järjestö on laatinut kouluille opetusmateriaalia ruokahävikkiin liittyen.
  • Järjestö on aktivoinut monia ruokakauppoja ruokahävikin vähentämiseen. He ovat tehneet yhteistyötä mm. tanskalaisen Rema 1000 -ruokakauppaketjun kanssa, joka esimerkiksi vaihtoi kaikki paljousalennukset (osta 3, maksa 2 jne.) yksittäisten tuotteiden alennuksiin.

Tanskassa ruokahävikin määrää onkin onnistuttu pienentämään noin 25 prosentilla viimeisten viiden vuoden aikana, varmasti osittain Stop Spild af Mad -järjestön toiminnan ansiosta.
Järjestö toimii täysin vapaaehtoisvoimin, tuhansien kuluttajien yhteisprojektina. Selina toimii edelleen vapaaehtoisena työntekijänä organisaatiossa noin 40 tuntia viikossa.

Selina on kysytty puhuja eri tilaisuuksiin ja hän myös aktiivisesti kirjoittaa ruokahävikistä lehtiin sekä Tanskassa että muualla. Hänellä on mm. oma ruokahävikkiin keskittyvä bloginsa Huffington Postissa. Alla olevassa TEDx-puheenvuorossa viime vuodelta Selina antaa runsaasti vinkkejä siihen, miten me kaikki voimme omassa arjessamme vähentää ruokahävikkiä.  


- Nina