Kuluttajakansalaisten eri roolit ruokahävikin vähentäjinä

Artikkelimme kuluttajakansalaisten rooleista ruokahävikin vähentämisessä on julkaistu Kulutustutkimus.Nyt-lehden teemanumerossa “Markets in Transition” (1–2/2018). Artikkelissa kuvailemme ja analysoimme kuluttajakansalaisten roolia aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä. Esitämme, että ruokahävikin vähentäminen tarjoaa kuluttajakansalaisille mahdollisuuksia muuttaa kulutustottumuksiaan samoin kuin myös vaikuttaa toisiin pyrittäessä kohti kestävämpää kulutusyhteiskuntaa.

Artikkelissa analysoimme ensin kuluttajakansalaisuuteen liittyvää kirjallisuutta ja tunnistamme kolme keskeistä kuluttajakansalaisen roolia kestävässä kuluttamisessa: kuluttajakansalaiset päätöksentekijöinä, yhteisölliset kuluttajakansalaiset ja kuluttajakansalaiset muuutoksen aikaansaajina. Tämän jälkeen esitämme jokaiseen rooliin liittyvän kuvitteellisen kertomuksen, joiden avulla toivomme tuovamme ruokahävikkitutkimuksen ja kuluttajakansalaisten eri roolit lähemmäs lukijaa sekä tavoittavamme lukijan tunne- ja kokemusperäisesti. Kertomuksien kirjoittamisessa meitä inspiroi narratiivisen tutkimuksen (ennen kaikkea narratiivisen analyysin) traditio ja CAP (creative analytical processes) -etnografia.

Käsite kuluttajakansalainen viittaa siihen, että kuluttajan ja kansalaisen roolien yhteyksiä ja limittäisyyksiä korostetaan. Täten käsite purkaa perinteistä määritelmää yhtäältä kulutuskäyttäytymisestä nautinnonhaluisena, itsekeskeisenä, hyötyjen maksimointiin keskittyvänä toimintana ja toisaalta kansalaisuudesta yhteisen hyvän palvelemisena yksinomaan kansallisvaltion ja kansalaisyhteiskunnan piirissä. Sen sijaan painotetaan kuluttajuuden ja kansalaisuuden toisiaan täydentäviä ulottuvuuksia: esimerkiksi kansalaisen altruistisen ja moraalisen huolen ympäristöstä ei tarvitse rajoittua vain perinteiseen poliittiseen aktivismiin, vaan se voi ilmetä myös ympäristöystävällisten tuotteiden eettisessä kuluttamisessa. Kuluttaminen onkin vahvistunut poliittisen toiminnan alueena.

Tunnistamamme kuluttajakansalaisten roolit perustuvat aiempaan kirjallisuuteen kuluttajakansalaisuudesta ja kestävästä kuluttamisesta. Kertomusten kirjoittamisessa taas hyödynsimme viimeaikaisia ruokahävikkitutkimuksia kuluttajien ominaisuuksista ja käytännöistä.

Kuluttajakansalainen päätöksentekijänä tekee itsenäisesti kulutuspäätöksiä ja -valintoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän kestäviä. Näin toimimalla kuluttajakansalainen päätöksentekijänä voi saada aikaan muutoksia kohti ekologisempaa elämistä mikrotasolla, esimerkiksi oman kotinsa ja arkensa piirissä. Toisaalta tällaista ymmärrystä kuluttajakansalaisen roolista on myös kyseenalaistettu. Vaikka meillä olisi vahva tavoite tai pyrkimys toimia ympäristöystävällisesti, tekomme eivät aina noudata tätä tavoitetta. Samoin keskittyminen mikrotasoon, eli kuluttajaan yksilönä, voi olla riittämätöntä ilmastonmuutokseen liittyvien haasteiden tehokkaassa ratkaisemisessa.

Mika - kestävämpien kulutuspäätöksien tekemistä ruokahävikin välttämiseksi

Mika ostaa paljon eineksiä, sillä hän ei ole tottunut ruoanlaittoon. Niiden ansiosta hän ei tuota kotonaan paljon ruokahävikkiä, hän huomaa iloisena. Mika on hintatietoinen kuluttaja - hän on oppinut säästäväisen elämäntavan vanhemmiltaan. Vähentääkseen ruokahävikkiä hän on nyt alkanut ostaa päiväyksen lähenemisen vuoksi alennettuja tuotteita. Tämä tekee hänet iloiseksi, sillä hän lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla: säästää rahaa ja vähentää ruokahävikkiä. Hän myös valitsee kaupassa “sinkkubanaaneja” ja “rumia” vihanneksia, jotka kuitenkin ovat täysin syömäkelpoisia. Hän kokee, että valitsemalla juuri nämä tuotteet ruokakaupan hyllyiltä hän auttaa kauppiasta ruokahävikkiongelmaan puuttumisessa. Viikko sitten Mikan aikuiset lapset kävivät hänen luonaan ja kertoivat hänelle uudesta sovelluksesta, jonka avulla voi ostaa ja noutaa ravintoloiden ylimääräisiä annoksia alennettuun hintaan. Mika on innokas kokeilemaan tätä palvelua, sillä se säästäisi hänet kokkaamisen vaivalta.

Yhteisöllinen kuluttajakansalainen puolestaan laajentaa ymmärrystä kuluttajasta vain “shoppailijana” siten, että huomioon otetaan myös kuluttamisen arkiset käytännöt ja rutiinit. Samalla fokus laajenee kaikkiin kuluttamisen vaiheisiin: hankkimiseen, käyttöön ja pois heittämiseen. Kulutuskäytäntöjen korostaminen tuo mukaan sosiaalisuuden, sillä käytännöt omaksutaan ja opitaan sosiaalisissa tilanteissa. Yksilölliset käytännöt voivat muuttua osallistumalla kestäviin käytäntöihin tietyissä sosiaalisissa konteksteissa (esimerkiksi hävikkiruoan kokkaaminen ruoanlaittokurssilla). Muutoksen tapahtuminen leviääkin yksilötasoa laajemmalle, kuten kotitalouksien, yhteisöjen ja sosiaalisia käytäntöjä jakavien ryhmien (esim. Marttojen) piiriin. Tälläkään tasolla muutokset eivät tosin yllä makrotasoon, kuten markkinajärjestelmiin tai poliittisiin linjauksiin.

Anne - ruokahävikin vähentämisen käytännöt osana arkea

Ruokahävikin määrä Annen kotona on vähäinen, sillä hän kiinnittää asiaan paljon huomiota. Ennen ruokakaupassa käyntiä Anne suunnittelee huolellisesti viikon ruokalistan. Ostoksia tehdessään hän ihmettelee, miksi kaupoissa pitää olla niin valtavat valikoimat elintarvikkeita ja miksi joidenkin hedelmien pitää olla tarjolla ympäri vuoden. Anne on hyvin luova laittaessaan ruokaa. Hän kehittelee uusia reseptejä ruoista, jotka ovat vanhentumassa, ja jakaa nämä reseptit ruoka-aiheisen bloginsa lukijoiden kanssa. Arvioidessaan ruoan syötävyyttä Anne käyttää aistejaan: hän haistaa ja maistaa ruokaa ennemmin kuin luottaa päiväysmerkintöihin. Hän syö usein lastensa lautaselle jättämää ruokaa ja antaa ruoantähteitä perheen koirille, jotka auttavat mielellään ruokahävikin vastaisessa taistelussa. Annen kiireisen elämäntavan vuoksi ruokahävikki on kuitenkin joskus väistämätöntä. Anne on keskustellut ruokahävikistä useasti ystäviensä ja tuttaviensa kanssa sekä antanut näille vinkkejä tähteiden käyttöön. Hän on myös osallistunut ruokahävikkiaiheisiin tapahtumiin ja haasteisiin sosiaalisessa mediassa.

Kuluttajakansalainen muutoksen aikaansaajana viittaa siihen, että kuluttajakansalaiset voivat pyrkiä muuttamaan oman käytöksensä lisäksi muiden käytöstä ja laajemminkin yhteiskuntaa esimerkiksi ekologisesti kestävämmäksi. Kuluttajakansalaiset arvioivat tällöin kriittisesti nykyistä yhteiskuntajärjestelmää ja ovat tietoisia siitä, että kaikkien toimijoiden, myös yritysten ja poliitikkojen, tulee tehdä muutoksia - vastuu ei ole yksin kuluttajien harteilla.

Teemu – kriittistä kommunikointia nykyisen ruokajärjestelmän sudenkuopista

Teemu on perustanut start up -yhtiön vaimonsa ja joidenkin läheisimpien ystäviensä kanssa. Yhtiön tavoitteena on hyödyntää ruokaa, joka muuten päätyisi jätteeksi esimerkiksi tekemällä olutta ylijäämäleivästä. Teemu on valmis irtisanoutumaan nykyisestä työstään heti kun start up -yritys on toimintakunnossa. Jotkut hänen ystävistään ovat dyykkaajia, ja välillä hän järjestää heidän kanssaan juhlia, joissa käytetään pääasiassa kauppojen roskiksista pelastettua ruokaa. Vaikka Teemu ymmärtää ja tukee dyykkausta, hänen mielestään vaaditaan radikaalimpia muutoksia nykyisen ruokajärjestelmän muuttamiseen. Vapaa-aikanaan Teemu on aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä organisaatiossa, joka kerää ylijäämäruokaa supermarketeista, kahviloista sekä leipomoista ja välittää sitä tarvitseville. Hän myös tuottaa humoristisia Youtube-videoita ekologisesti kestävästä elämäntavasta vaimonsa kanssa. Nämä videot myös haastavat katsojan muuttamaan arkeaan kestävämmäksi. Teemu kutsuttiin hiljattain kertomaan ruokahävikkifestivaaleille ideoistaan eli vaihtoehtoisista ruokajärjestelmistä ja ruokahävikistä.

Artikkelissamme esittämä jäsennys kuluttajakansalaisten eri rooleista korostaa, että kuluttajat ovat kykeneviä saamaan aikaan muutoksia monilla eri tasoilla. Tämä näkökulma tarjoaa kontrastin moniin aiempiin ruokahävikkitutkimuksiin, joissa kuluttajan on esitetty sortuvan markkinoiden tarjoamiin tilaisuuksiin - kuluttaja on hahmotettu toisin sanottuna markkinoiden “uhrina”. Laajempi muutos kohti kestävää kehitystä vaatii, että huomiota kiinnitetään myös kuluttajiin kansalaisina, jolloin kestävä kuluttaminen on osa arkisia käytäntöjä. Tähän liittyy myös toisiin kuluttajiin vaikuttaminen, mikä korostaa yhteisöllisten kuluttajakansalaisten ja kuluttajakansalaisten muutoksen aikaansaajina tärkeyttä.

Artikkelillamme on myös tarjottavaa päättäjille. Vaikka viime vuosina on toteutettu useita kampanjoita ja aloitteita, joilla on pyritty lisäämään kuluttajien tietoisuutta ruokahävikistä, ongelmaan puuttuminen vaatii tehokkaampia ratkaisuja. Viimeaikainen tutkimus onkin suositellut eettisen kuluttamisen myönteisten ulottuvuuksien painottamista, kuluttajaroolin korostamista kansalaisuusroolin sijasta. Tämä tarkoittaa siirtymistä pois syyllistämisestä vetoamalla kansalaisten velvollisuuksiin - sen sijaan tulisi painottaa kuluttajien voimaannuttamista kestävän kuluttamisen avulla.

- Outi

Artikkelin viittaustiedot: Närvänen, E., Mesiranta, N., Mattila, M. (2018) “Roles of consumer-citizens in food waste reduction”, Kulutustutkimus.Nyt 12:1–2, 20–32.

Kuvat Pixabaysta.

Wastebusters Turun Ruoka- ja viinimessuilla

Wastebusters-tutkijat Elina Närvänen, Nina Mesiranta ja Malla Mattila kävivät esiintymässä Atria-lavalla Turun Ruoka- ja viinimessuilla lokakuun alussa. Aiheena oli ruokahävikin vähentäminen. Kerroimme  yleisölle mm. siitä, miksi ruokahävikistä puhutaan nykyään niin paljon, miten ruokahävikkiä voi kotona vähentää, millaisia taitoja ruokahävikin vähentämiseen liittyy sekä mistä saa vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen.

Tutkijoiden osuuden lisäksi kokki Aki Wahlman kertoi mm. siitä, miten monesti kotitalouksissa roskiin päätyvät vihannesten ja juuresten naatit ja lehdet ovat huippuravintoloissa tärkeä raaka-aine. Niissä maku on voimakas, eikä niitä siksi kannata kotonakaan heittää roskiin, vaan hyödyntää ruoanlaitossa (esim. naatit yrttien tapaan mausteena). Aki myös näytti käytännössä, miten kukkakaalien lehdistä saa pikaisella tuunauksella herkullisen annoksen paistamalla ne rasvakeittimessä tai pannussa ja maustamalla yrtti- ja valkosipuliöljyllä.

Tietoa hävikistä ja hävikkikokkausta Atria-lavalla.

- Outi ja Nina

Tanssii potentiaalisen ruokahävikin kanssa: artikkelimme ajallisuuden järjestämisestä ruokahävikin vähentämisen käytännöissä julkaistu

Tutkimusprojektimme artikkeli on julkaistu Time & Society -lehdessä. Käsittelemme artikkelissa sitä, miten ruokahävikin vähentämisen käytännöt järjestävät ajallisuutta. Taustalla on ajatus siitä, että ajallisuuden järjestäminen tietyllä tavalla vaikuttaa ruokahävikin ontologiaan eli olemassaolon muotoihin. Jos kuluttaja esimerkiksi aikatauluttaa ja suunnittelee ostoksensa tarkkaan, voi olla, ettei ruokahävikkiä pääse syntymään lainkaan. Toisaalta taas esimerkiksi pakastaminen voi tehdä ruokahävikin ontologiasta häilyvää, kuten jos ajatellaan melkein unohdettua ruokaa pakasterasiassa jossain arkkupakastimen pohjalla. Näiden vaihtelevien ontologioiden tutkiminen puolestaan on tärkeää, sillä niiden ymmärtäminen voi auttaa ruokahävikin ehkäisyssä.

Läpi artikkelin lähestymme ruokahävikin vähentämistä inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden välisinä suhteina ja käytäntöinä. Emme toisin sanottuna keskity vain siihen, mitä ihmiset tekevät, vaan kiinnitämme huomiota myös siihen, miten esimerkiksi pakastimet, jääkaapit, raaka-aineet ja ruoan mikrobit ovat toiminnassa mukana. Tästä tulee myös käsite “toimijuuden tanssi” (dance of agency; Pickering 2017), johon otsikossakin viitataan. Toimijuuden tanssi viittaa siihen, että toimijuus jakautuu kaikkien niiden kesken, jotka osallistuvat tiettyyn (ruokaan) liittyvään käytäntöön. Toimijuuden nähdään muotoutuvan tämän tanssin aikana: inhimillisillä tai ei-inhimillisillä ei ole mitään valmiiksi määriteltyä, jähmeää ja pysyvää toimijuutta, vaan se muotoutuu tietyissä käytännöissä, tietyissä (hetkellisissä) moniaineksisissa kokoonpanoissa. Konkreettisesti toimijuuden tanssin voi nähdä ilmenevän esimerkiksi silloin, kun kuluttaja vanhentuneesta päiväyksestä huolimatta käyttää vaikkapa maitoa leivonnassa -  kuluttaja käyttää aistikokemuksiaan päätelläkseen, kykeneekö tanssipari vielä jatkamaan tanssia ja tanssin kesto voi pidentyä.

Tunnistimme artikkelissa neljä käytäntöjen kimppua, jotka järjestävät ajallisuutta ruokahävikin vähentämisessä: aikatauluttaminen, hetkellinen pysäyttäminen, venyttäminen ja tahdistaminen. Vastaavasti jokainen niistä tuotti potentiaalisen ruokahävikin eri tavalla. Aikatauluttamisessa ruokahävikki ei todellistunut, kuten esimerkiksi kuluttajien suunnitellessa ruokaostoksia. Hetkellisessä pysäyttämisessä ruokahävikki taas todellistui elvytettynä ruokana - esimerkiksi silloin, kun hävikkiuhanalainen ruoka pakastettiin ja myöhemmin “elvytettiin” sulattamalla käyttöä varten. Venyttäminen sai aikaan torjuttua ruokahävikkiä: kuluttajat saattoivat olla välittämättä päiväysmerkinnöistä ja luovasti soveltaa potentiaalisesta ruokahävikistä syömäkelpoista ruokaa. Tahdistaminen puolestaan tuotti harmonisoitua ruoka(hävikkiä), jolloin kuluttajat ostivat ja käyttivät ruokaa “oikeaan” aikaan (esim. sesonkivihannekset) ja hyödynsivät tähteitä kiireisen arjen apuna.

Artikkelin johtopäätöksenä esitämme, että ruokahävikin vähentämistä tutkittaessa on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota ajallisuuteen, hetkellisiin ajan vakauttamisiin ja käytäntöihin, joita ei usein välttämättä edes ajatella. Ruoan pilaantumisprosessit ovat arvaamattomia ja vaikeasti ennustettavia, mutta järjestämällä ajallisuutta eri tavoin on mahdollista puuttua potentiaalisen ruokahävikin muotoutumiseen ja siten vähentää hävikkiä.


Lähteet

Pickering A. 2017. "The ontological turn: Taking different worlds seriously." Social Analysis 61:2, 134–150.

Kuvat Pixabaysta.


Artikkelin viittaustiedot: Mattila, M., Mesiranta, N., Närvänen., E., Koskinen, O. & Sutinen, U. (2018). “Dances with potential food waste: Organising temporality in food waste reduction practices”, Time & Society.

https://doi.org/10.1177/0961463X18784123

- Outi

Corporate Responsibility Research Conference syyskuussa 2018 Leedsissä

Wastebusters-tutkimusprojekti osallistui syyskuun puolivälissä järjestettyyn vastuullisen liiketoiminnan CRRC-konferenssiin Leedsissä Isossa-Britanniassa. Esitimme konferenssissa kaksi paperia: “Institutional work in the food waste system: Opportunities and innovations” ja “Food waste reduction practices in Japanese consumers’ everyday life: A mobile ethnography”. Iloksemme papereista ensimmäinen (Institutional work…) voitti konferenssin parhaan paperin palkinnon.  

Tunnelmia palkintoseremoniasta

Palkittu paperi käsitteli institutionaalista työtä ruokahävikkiin liittyvissä innovaatioissa. Kuten koko Wastebusters-projektissa, myös tässä tutkimuksessa lähestymistapamme oli ratkaisukeskeinen: ruokahävikin syiden tai seurausten sijaan keskityimme ratkaisuihin, jotka vähentäisivät hävikkiä. Tässä yhteydessä instituutio viittaa normeihin, arvoihin, käytäntöihin, sääntöihin, merkityksiin ja symboleihin mekanismeina, jotka kietovat yhteen eri tahoja ruokahävikkiin liittyvässä toimintaympäristössä. Institutionaalinen työ puolestaan tarkoittaa mekanismeja, joilla instituutioita luodaan, häiritään tai pidetään yllä.

Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui tapaustutkimuksista, joita olemme koonneet talteen tapauspankkiin parhaista käytännöistä ruokahävikkiin liittyen. Toisin kuin useissa aiemmissa ruokahävikin vähentämiseen keskittyneissä tutkimuksissa, joissa huomio on suuntaunut voittoa tavoittelemattomiin toimijoihin (kuten kansalaisjärjestöihin ja ruokapankkeihin), valitsemissamme tapauksissa toimijat ovat voittoa tavoittelevia. Näemme heidät kuitenkin osana laajempaa ruokaan liittyvää ekosysteemiä, joissa heidän pitää toimia vuorovaikutuksessa myös muiden toimijoiden kanssa. Kaikki valituista tapauksista pyrkivät ruokahävikin ennaltaehkäisyyn tai uudelleenkäyttöön ihmisten kulutusta varten rikkaissa teollistuneissa maissa, joissa ruokahävikkiä syntyy eniten juuri ruoantuotannon loppupäässä, kuluttajien ja vähittäiskaupan toiminnan seurauksena. 

Tutkimuksen tarkoitus oli siis tutkia institutionaalista työtä ruokahävikkiin liittyvissä, voittoa tavoittelevissa innovaatioissa. Miten näiden innovaatioiden kautta häiritään, ylläpidetään tai luodaan uusia ruokahävikkiin liittyviä instituutioita, kuten normeja, arvoja tai merkityksiä? Analyysin tuloksena tunnistimme neljä kategoriaa, joissa tehtiin institutionaalista työtä ruokahävikkiin liittyen. 

Ensimmäinen kategoria liittyi ruoan ulkonäköön: siinä haastettiin vallitsevia laatustandardeja ja -sääntöjä esittämällä, että kaikkia raaka-aineita voidaan pitää “kauniina” ja siten (aina) syötävinä riippumatta niiden koosta, muodosta tai ulkonäöstä. Institutionaalinen työ toisin sanottuna horjutti vallitsevia oletuksia ja uskomuksia. Valituista tapauksista esimerkiksi Isossa-Britanniassa toimiva Oddbox ostaa viljelijöiltä ylijäämätuotteita (epämuodostuneita hedelmiä ja vihanneksia) ja myy ne edelleen kuluttajille. 

Toinen kategoria liittyi ruoan syötävyyteen, ja sen puitteissa aiheutettiin häiriöitä ennen kaikkea vallitsevalle päiväysmerkintäjärjestelmälle. Tämän kategorian tapauksissa oli vahvana ajatus teknologiasta elämänlaadun parantajana ja ruokahävikkiongelman ratkaisijana. Esimerkiksi Isosta-Britanniasta lähtöisin oleva Mimica Touch tarjoaa “älykkäitä”, gelatiini-pohjaisia nappeja, jotka havaitsevat ruoan tuoreuden ja siten auttavat kuluttajaa arvioimaan ruoan syömäkelpoisuutta. 

Kolmannen kategorian innovaatiot perustuivat puolestaan ruoan ylimäärän hyödyntämiseen yltäkylläisissä yhteiskunnissa ja uusien käyttötarkoituksien/kanavien luomiseen ruokahävikille. Suomalainen ResQ Club esimerkiksi luo uusia merkityksiä tarjoamalla ravintoloille keinon tienata ylimääräistä ruokahävikillä sen sijaan että se olisi kuluerä.

Neljäs kategoria - ruoan kanssa eläminen - yhdistää ruokahävikin arkisiin käytäntöihin kotona ja työpaikoilla. Kaikki kategorian tapaukset hyödyntävät dataa ja datanhallintaa helpottaakseen ruokahävikin vähentämistä ja siten horjuttavat oletusta ruokahävikistä väistämättömänä ja näkymättömänä osana kuluttajien ja organisaatioiden jokapäiväistä elämää. Esimerkiksi suomalainen Lassila & Tikanojan kehittämä Hävikkimestari auttaa ravintoloita ruokahävikin vähentämisessä tuottamalla tietoa ruokahävikin määrästä ja koostumuksesta ja siten edesauttaa uusien, ruokahävikin vähentämiseen tähtäävien käytäntöjen innovoimista ja käyttöönottoa. 

Kaikkien tutkimuksessa käsittelemiemme innovaatioiden ytimessä on ruokahävikin kehystäminen uudelleen resurssina. Sen sijaan että se nähtäisiin kulueränä, siitä tulee taloudellinen resurssi, jonka avulla voi tuottaa liikevaihtoa. Samalla se toimii myös symbolisena resurssina yhteiskunnallisen ja ympäristöllisen arvon tuottamiselle. On kuitenkin huomionarvoista, että yritykset, jotka uusiokäyttävät ruokahävikkiä, ovat riippuvaisia sen syntymisestä ja usein tuottavat sitä enemmän liikevaihtoa, mitä enemmän hävikkiä tuotetaan. Tuloksiemme perusteella esitämmekin, että parhaat ja kestävimmät tilaisuudet tulevaisuuden innovaatioille löytyvät ruokahävikin estämisestä muokkaamalla olemassa olevia instituutioita.  
  

Konferenssi pidettiin varsinaiselta yliopistokampukselta jonkin matkan päässä sijaitsevassa Devonshire Hallissa. Tämä viktoriaanisen ajan historiaa huokuva rakennuskompleksi toimii yliopiston lukukausien aikana yhtenä Leedsin yliopiston opiskelija-asuntolana.

Toinen konferenssissa esittämämme paperi perustui Noora Sirolan pro gradu -tutkielmaan “Ruokahävikin vähentämisen käytänteet japanilaisten arjessa – mobiilietnografinen tutkimus“. Kyseinen tutkielma löytyy kokonaisuudessaan Tampereen yliopiston julkaisuarkistosta ja Noora on myös kirjoittanut siitä aiemmin blogipostauksen.   Konferenssi kokonaisuutena oli oikein antoisa kokemus sekä tarjosi paljon inspiraatiota ja ajateltavaa vastuulliseen liiketoimintaan ja kestävään kehitykseen liittyen. Ensi syksynä CRRC-konferenssi järjestetään Tampereen yliopistossa.

- Outi
 

Tutkijat, poliitikot ja yritykset edistämässä YK:n kestävän kehityksen tavoitteita – STI Forum 2018 New Yorkissa 5.-6.6.2018

Osallistuin kesäkuun alussa YK:n järjestämään STI-foorumiin (Third Annual Multi-stakeholder Forum on Science, Technology and Innovation for the Sustainable Development Goals), New Yorkissa. Kyseinen foorumi järjestettiin siis kolmatta kertaa, ja sen tarkoituksena on tuoda yhteen tutkijoita, poliitikkoja ja yrityksiä kestävän kehityksen tavoitteiden ympärillä. Osallistumiseni kyseiseen foorumiin mahdollisti Unipid–verkoston FinCeal+-projekti.

 

STI-foorumi järjestettiin YK:n päärakennuksella New Yorkissa, joten puitteet olivat jo sinänsä upeat hienolle tapahtumalle. Mukana omassa delegaatiossamme oli tutkijoita eri yliopistoista, sekä FinCeal+ -projektin koordinaattorit. Lisäksi paikalla oli Suomesta myös ministeriöiden ja kaupunkien edustusta. Vierailimmekin muutaman kerran myös Suomen YK:n pysyvässä edustustossa, jossa meitä isännöi Suomen YK:n edustuston suurlähettiläs Kai Sauer.

Suomen delegaation jäseniä YK:n edustalla. Kuvan copyright Johanna Virtanen.

Ennen varsinaista tapahtumaa, maanantaina 4.6. järjestettiin Global Solutions Summit – oheistapahtuma, jossa erilaiset yritykset ja start-upit kertoivat uusista innovaatioista kestävän kehityksen haasteisiin liittyen. Osallistuin myös tähän tapahtumaan ja se olikin ratkaisukeskeisyydessään hyvin antoisa päivä. Päivän teemana oli tarkastella teknologisia innovaatioita ja niiden skaalaamista ja hyödyntämistä kehittyvissä maissa, etenkin sellaisilla alueilla, joissa perustavanlaatuisia infrastruktuureja, kuten esimerkiksi tietoliikenneyhteyksiä, sähköjä, tai puhdasta vettä ei ole saatavilla.  Kuitenkin tavoitteena olisi, että näilläkin alueilla pystyttäisiin edistämään kestävän kehityksen tavoitteita samalla parantaen ihmisten elinolosuhteita. Osa esitellyistä innovaatioista keskittyikin nimenomaan näiden haasteiden ratkomiseen.

Eräs mielenkiintoisimmista yrityksistä Global Solutions Summitissa oli mielestäni Solar Sister, joka yhdistää aurinkoenergian hyödyntämisen ja naisten aseman parantamisen kehittyvissä maissa. Yritys on perustanut useampaan Afrikan maahan naisyrittäjien muodostaman verkoston, joka myy esimerkiksi aurinkoenergialla toimivia lamppuja, latureita ja liesiä. Yritystoiminta ja sen markkinointi perustuu paljolti samoihin kulutusyhteisöllisyyden ajatuksiin, joista itse olen väitellyt vuonna 2013. Yritys luottaa markkinoinnissaan paikallisten naisten muodostamiin ystävyysverkostoihin ja yhteisöihin, joiden kautta viesti uusista tuotteista siirtyy eteenpäin asiakkaille. Tuotteet koetaan luotettavina, kun niitä myyvät yhteisöjen jäsenet. Samalla nämä naiset toimivat pienyrittäjinä ja he saavat näin paremman toimeentulon perheelleen. 

Varsinaisessa STI-foorumissa minua kiinnosti erityisesti sessio, jossa käsiteltiin SDG 12:a eli ”STI For sustainable consumption and production patterns” – kestävämpiä kulutuksen ja tuotannon tapoja. Tässä sessiossa kuultiin myös yksi ruokahävikin vähentämiseen keskittyvän start up- yrityksen esitys. Kyseinen start up on nimeltään FoPo Food Powder ,joka valmistaa erilaisia jauheita hävikkiuhanalaisista hedelmistä ja vihanneksista. Muuttamalla näiden koostumusta jauheen muotoon, saadaan niiden elinaikaa esimerkiksi kaupan hyllyllä pidennettyä jopa kahteen vuoteen asti. Yrityksen perustajat ovat opiskelijoita, jotka osallistuivat yritysideallaan kilpailuun ja lähtivät sitä kautta hankkimaan sille rahoitusta. Odotan innolla yrityksen tuotteita myyntiin myös Suomen marketteihin!

High Linella kävelemässä.

Sessiossa liittyen SDG12: n puheenjohtajana oli Suomesta VTT:n Senior Advisor Anne Ritschkoff, joten suomalainen tiedeosaaminen oli hienosti edustettuna teemassa. Session aikana käsiteltiin sekä kiertotalouteen että jakamistalouteen liittyviä teemoja ja myös ruokahävikkiin liittyvää problematiikkaa. Esimerkiksi johtaja Shenggen Fan (International Food Policy Research Institute, IFPRI) oli yksi puhujista, keskittyen globaalin ruokajärjestelmän haasteisiin. Itselleni oli hienoa huomata, miten vahvan jalansijan ruokahävikin vähentämisen tavoitteet ovat saamassa maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi IFPRI:n viimeisimmän ”2018 Global Food Policy Report”: in mukaan, mikäli terveellisemmän ruokavaliomuutoksen, parantuvan tuotantotehokkuuden ja vähenevän ruokahävikin määrän tavoitteissa onnistutaan, vuonna 2050 on mahdollista ruokkia 9.5 miljardia ihmistä kestävästi (Stordahlen & Fan, 2018). Tämän hetkinen arvio maapallon väestöstä vuonna 2050 on 9.8 miljardia, mutta väestönkasvun hillitseminen on toki myös yksi kestävän kehityksen tavoitteista.

Times Squaren vilinää.

Kaiken kaikkiaan STI-forum tarjosi varsinaisen asiasisällön lisäksi myös mahdollisuuden verkostoitua toisten suomalaisten tutkijoiden kanssa, joista moni tutkii kestävään kehitykseen liittyviä asioita. Kokemusten vaihtaminen tutkijan arjen haasteista, kuten tutkimusrahoituksen hankkimisesta, oli myös itselleni erittäin antoisa osa reissua. Lisäksi toki pääsin myös nauttimaan New Yorkin maagisesta tunnelmasta Broadwayllä, Fifth Avenuella, Central Parkissa ja High Linella.

- Elina

Lähteet:

Stordahlen, G. & Fan, S. 2018. ”The Global Food System under Radical Change”, 2018 Global food policy report. Washington, DC: International Food Policy Research Institute. https://doi.org/10.2499/9780896292970